Kalareissun erikoisin saalis. Viikatemiestä kerran huijannut hauki sai jatkaa eloaan vielä meidän jälkeenkin. Yläleuasta puuttui puolet, mutta reuna oli parantunut ja elo jatkunut.

Linnut sai keväällä monta uutta asuntoa. Esikoinen nikkaroi.

Traktori piti olla, mutta äiti ompeli kuvan vinoon. Kolmesti. Mitä ei saa peitettyä, pitää korostaa. Renkaanjälkiä.

Synttärikakku lehdestä bongatulla idealla. Kuopus täyttää huomenna 2v.

Joskus pitää niellä itsekritiikki ja tehdä niinkuin lapsi tahtoo.

Virkattu tilkku nettiyhteisön yhteiseen peittoon suuren menetyksen kokeneelle kanssaneulojalle.

Lieneekö puutarhageeni aktivoitumassa vai onko sitä vain kyllästynyt askeettiseen nurmikenttäpihaan. Miten vaan, pihalle on ilmestynyt omenapuita, kukkapenkkejä, kivetyksiä, marjapensaita, mustikkaa, vattua, vaahtera...

Urakka jatkuu.

Istukaapa nyt tuohon sängylle, niin äiti ottaa kuvan teidän uusista puvuista.

EN halua!

En minäkään.

Saatte Muumi-keksit sitten kun kuva on otettu.

Nouse, saahaan muumi-keksit!

Ännä, eiii!

Nouse!

Ennn!

Byääää!

Paidoista jäi kangasta vielä vaikka kuinka, joten tilkkuja ei olisi tarvinnut säästellä, mutta kun niistä syntyy näppärästi pöksyjä pikkuisille ukoille.

Itselleni ompelin hameen, kukonaskelkuvioinen kangas on muhinut kaapissa vuosia ja suunnitelmia on ollut monta. Nyt käytin pienen pätkän leveällä vyötärökaarrokkella varustettuun, vuoritettuun A-linjaiseen hameeseen. Tämän tekeminen kaavojen piirtämisestä viimeiseen silitykseen vei tunnin ja vartin, aika perushame tosiaan :)

Kuopukselle ompelin toisetkin housut kun ylimääräisiä kangaspaloja kerran oli. Nämä ovat velouria, sivusaumattomat, resorilahkeiset ja kuminauhavyötäröllä.

Kangasväritkin tuli kaivettua esille. Pöydällä on pyörinyt maitopurkista kopiotu (ja suurennettu) kuva, josta piti tulla osa äitini T-paitaa jo viime kesänä. Nyt otin itseäni niskasta ja töpötin sabluunalla valmiiseen paitaan ammun. Kaksi sabluunaa, toinen mustalle ja toinen valkoiselle. Valkoinen on peitoväriä, musta tavallista. Lopuksi "kirjoin" ompelukoneella muutaman heinän lehmän suuhun.

Isoin poika tykkää venytellä paidanhihojaan. Äiti taas ei tykkää, että paidanhihat roikkuu, eikä pysy ylhäällä millään. Pahimman trumpettihihaisen uhkasin jo heittää roskiin uimasta lautasilla. Mutta sitten hoksasin, että resoreillahan tuosta vaivasta päästään. Mites se vanha sanonta meneekään, mitä et pysty peittämään, korosta. Joten kun minulla ei ollut sopivanväristä resoria, laitoin tehosteväriset. Ja tehostin lisää tekemällä painatuksen samalla värillä. Nyt on kuulemma räyhäkkä paita. Kettupainatus on kuvagoogletettu 'tribal fox' ja näperretty sitten sabluunaksi.

Samainen poika, 10v, pyysi muodikasta lörppäpipoa. Minä halusin kokeilla Novitan Hanko-lankaa ja ostin sitä kerän, paksua, mutta ei-villaista, joten sopivaa kevätpipoon. Laskin silmukkamäärän päänympäryksen ja tiheyden perusteella ja... sain pipon kolmevuotiaalle... 60s ja viitosen puikot, lankaa kului 61g. En viitsinyt tehdä lörppää, kun kerran saajakin vaihtui matkalla.

Lopuksi vielä mörvelö, kirjoneuleet kun ei edelleenkään sovi mun hipiälleni. Traktorikuvio on Modasta, olisiko ollut numero 6/11. Muuten oma sähel.. sovellus. Keskimmäiselle pojalle.

Kärjestä aloitetut sukat siipalle.

Pipo omasta päästä omaan päähän. Öh?

Pöytäluuttu pellavalangasta, x2.

Röyhelöreunahuivi. Viimeiset kerrokset oli 600 silmukkaa pitkiä, uh.

Kuopuksen kypärämyssy kadonneen tilalle.

Norsupaita keskimmäiselle, Ottobren kaavaa soveltaen.

Housut paidan kaveriksi.

Lauma kypärälakkeja tilkuista.

No mutta niitä neulomuksia. Pipo kaverille. Kaveri poimi idean netistä ja minä sävelsin.

Toinen valmistunut on neule...ööh..liivi? Selänlämmitin? Mallin nimi on Shalom ja minä neuloin sen Novitan Isoveljestä. Lankaa kului kolme kerää ja pieni jämänöttönen päälle. Puikot taisivat olla 6mm. Nopeasti tämä valmistui. Epäilin jo alussa, että vaatteen muoto ei ehkä ole mun kropalle kovin edullinen ja oikeassa olin... Nooh, ehkä tälle joku käyttäjä löytyy.

Keskimmäisen piposta tuli siis liian iso, eikä poika muutenkaan tykästynyt siihen. Jotain muuta sitten, mutta korville yltävää. Löytyipä ohje, joka oli helppo ja nopea, muttei kuitenkaan tylsä ja korvatkin peittyvät ilman, että tarvitsi tehdä monimutkaisia työvaiheita korvaläppien aikaansaamiseksi. Mallin nimi on Quynn ja ohje löytyy Ravelrystä.

Ei näytä kummoiselta ilman päätä pipon sisällä. Lanka on Filatura di Crosa Zaraa (76g yhteensä), uuh, miten pehmeää, ei takuulla kutita. Lanka oli aika ohutta, joten tämä on neulottu kaksinkertaisella. Vitosen puikot. Poika tykästyi tähän, vihdoin sopivaan pipoon. Mukavan paksu ja tiivis tästä tulikin, ei pitäisi päätä palella :)

Itselleni neuloin lapaset, mallin nimi on Borough. Lankana on Novitan Puro. Muuten oikein mukavat, napakasti käteen istuvat, mutta minua rassaa nuo värit. (Kuvassa nyt ei näy kuin toinen, en saanut painettua kameran nappia nenälläni, joten toinen käsi on pois kuvasta...) Langassa on kauniita värejä, mutta noihin lapasiin osui sitten piiiiitkä pätkä mustaa. Värit mokomat jäävät hihan alle piiloon. Huoh. Lankaa kului 65g ja magiclooppasin taas molemmat yhtä aikaa 4,5mm pyöröllä.

Hyvä pipo, mutta tarttiko siitä tehdä kaksi numeroa liian iso? Minäkö sitä nyt sitten käytän?

Vaihtopakettiin menee vielä tämä laukku. Saajan toiveiden mukaan yritin tehdä, toivottavasti kelpaa. Ompelukonekin piti käyttää hoidossa välillä, mutta sainpa lopulta tämän valmiiksi. On vuoria ja taskua ja kovikehuopaa tönkistämässä kassia kuosiinsa. Harmi, ettei löytynyt solkea olkahihnaa säätämään.

 Joskus tuli kannustettua Tepsiä jääkiekossa. Valmentaja Jursinov huusi pelaajille lisää liikettä kaivatessaan "jalatjalatjalat". Toisinaan huuto kuului "töitätöitätöitä!". Hutera on aasinsilta, mutta minä olen nyt mammalomani lusinut ja palannut töihin.

Blogattavaa olisi, mutta tähän aikaan vuodesta ei ehdi kuvaamaan sen vähäisen valon aikana. Nyt rämmin räntäsateeseen räpsimään (rä-rä-rä) ja vaikka kello näyttää liki puoltapäivää, meni kamerassa silti automaattisalama päälle. Pimeää on.

Osallistun Ravelryssä vaihtoon ja pakettiin menee myös omatekemää. Edellisellä kerralla esittelin pöllöhihat, mutta neuleiden lisäksi ompelin pienen yllätyksen. Tämä ajatus on muhinut mielessä jo useamman vuoden, nyt on ensimmäinen versio vihdoin toteutettu.

Jos jotakuta jäi mietityttämään, niin tämä on ihan vaan uunikinnas... Kaksipuoleista liimakangasta tiheään siksakatun aplikaation apuna, ettei peto uita kieltään keitoksissa.

Isompi aikaansaannos, ainakin ajankäytöllisesti, on villatakki. Malli on nimeltään Driven ja ohje löytyy Ravelrystä. Lankana on suuren maailman suosituin yleislanka, Cascade 220, joka on minustakin maineensa veroinen (=halpaa ja hyvää). Tähän meni 455g lankaa ja neuloin kuutosen puikoilla. Muokkasin mallia hitusen pitemmäksi sekä hihoista että helmasta. Takki tehtiin ylhäältä alas ilman saumoja. Tykkään lopputuloksesta kovasti ja olen jo pitänyt takkia paljon. Vielä kun intoutuisin tekemään toisenkin... Takissa ei ole kiinnitystä, mutta eipä se sitä tarvitsekaan. Yhtenä päivänä pidin hakaneulaa ja sekin toimi. Voi olla, että rakennan reunan alle piiloon napin ja lenksun, tai sitten en. Kuvissa näkyy muuten keskeneräinen hame. Helma on vielä kääntämättä.

Kärppien kaukalosta kuului Reksa Ruotsalaisen aikaan myös huutoja. Vastustajan hyökätessä Reksa huuteli itseään paljon vihreämmälle pakkiparilleen Vesa Ekille "kii vaan, kii vaan, kii vaan...". Pitkään piti tämän tytön miettiä, että miksi konkarin mielestä vastustajan hyökkäys oli "kivaa kivaa kivaa".

Sarjassamme kaikkeen-sitä-ryhtyy: tein örkkimörvelön joutilaista langanjämistä. On mukamas kynäteline, mutta rumahan tuo vain on. Kelpasi silti poikien leikkeihin. Ohjekin tälle oli, Ravelrystä.

Seuraava on kai sitten söpöstelyosastoa. Ehkä minä olen löytämässä sisäisen pikkutyttöni?

Hertta-pipo, johon kului 69g Dropsin Baby Merinoa. Tein pipoon sen seitsemänkymmentä virhettä! Osan korjasin tehdessä, osa naamioituu huomaamattomiksi. Olipahan urakka, 2mm ja 2,5mm puikoilla... Tykkään lopputuloksesta, vaikka se onkin lörpömpi kuin etukäteen ajattelin. Mahtuupahan harvat karvani kyytiin vaikka nutturalla. Kuva on 3veen ottama :)

Toinen neulomus samasta langasta, mutta harmaana, menee pian ravelrykaverilleni. Tehtiin vaihtokauppoja, minä sain huivin ja vastineeksi lähtee hihalliset pöllöjä.

Näihin meni (joo, on niitä kaksi) 65g Baby Merinoa. Neuloin 3mm puikoilla ja molempia samalla kertaa magicloopaten. Eipähän tarvinnut muistella kavennuskohtia. Aloitin tuolta kyynärtaipeesta ja kavensin mutu-tuntumalla. Lopuksi ompelin pikkuiset mustat helmet silmiksi, erottuvat selvemmin pöllöiksi. Virallisen selityksen mukaan silmiä on siksi vain kämmenselän puolella, koska ne painaisivat kämmenpuolella. epävirallisesti voin sanoa, että laiskotti

Toinen räveltämökaveri tarvitsi joululahjaprojektiin Kärppäkankaita. Terästin kankaat painamillani kuvilla.

Ähäkutti, pussukkakuva löytyi!

Järjestettiin kylän muksuille halloween-kemut. Omista naskeista kaksi isointa näytti tältä:

Naamaan suttasin kasvomaalia, näkyy olevan riittoisaa tavaraa tuo pari vuotta sitten ostettu setti. Pihinä ja laiskana en alkanut tekemään keskimmäiselle uusia mustia vaatteita sotkeakseni ne sitten kangasvärillä. Ehei, kaivoin kaapista mustat vaatteet ja käänsin ne nurin. Piirsin kalvolle summittaiset luut ja leikkasin sabluunoiksi. Sitten töpöttelin kevyesti valkoista väriä. Kevyesti siksi, ettei väri menisi kankaan läpi asti. Hyvin toimi ja poika voitti parhaan asun palkinnon ;)

Tarjoilupöydässä oli mm. hämähäkkikakkua, hiirenaivoja (popcorneja), hiirenpapanakeksejä (suklaapisarakeksit) ja verijuomaa ("boolia", jossa oli punaista mehua, punaista limpparia ja kumihanskaan jäädytetty kädenmuotoinen jääpala).

Pöytäliinan hämähäkkikuviot painettiin yhdessä lasten kanssa. Lapset auttoivat myös askartelemaan koristeita.

Tähän langasta punottuu kolmiulotteiseen hämähäkinseittiin löytyi helppo ohje netistä.

Leikkejäkin oli, mm. luidenetsintää (karkaileva muoviluuranko) ja käden työntämistä sokkona ällöttäviin aineisiin (helmipuuroa sammakonkutuna, öljyttyjä spagetteja matoina ja perunajauhokiisseliä limana) ja lepakkokorista. Viimeisimpää varten ompelin lepakonmuotoisen hernepussin, jossa herneet ovat vielä suojapussissa lepakon sisässä. Yksi apulaistytöistä ompeli täyttöaukon kiinni.