Hiljaisuus on varmaan tulkittu oikein… Poikavauva syntyi tiistaiaamuna minuuttia vaille seitsemän. OYSin luulosairaus piti meidät osastolla lauantaihin asti ja sen jälkeen netti on kieltäytynyt toimimasta, joten kuulumiset kerrotaan vasta nyt. J

 

1983583.jpg

Tuotos J

 

Ehdin tosiaan polttaa hihani OYSin kanssa melko perusteellisesti. Poikaa tutkittiin ja tökittiin paljon ja tarpeettomasti. Kantapäät ovat siniset ja reikiä täynnä kaikista niistä verikokeista, joita otettiin. Noiden muutaman päivän aikana ehdittiin tehdä verenpainemittaus 36 kertaa, käydä keuhkokuvissa ja tutkia sydän ultralla kahteen kertaan. Mutta ne verinäytteet, huh. Ne eivät irronneet mitenkään itsestään vaan pistämisen lisäksi jalkaa piti "lypsää", että verta saatiin tarpeeksi. Poika huusi tietenkin kuin syötävä. Siitä hoksattiin sitten, että "jopas vauva saa raivokkaita itkukohtauksia, sitä pitää tutkia". Ja huutamisen jäljiltä pikkuinen oli ihan hengästynyt, joten "hengittää tiheään, sitä pitää tutkia". Ja sitten kuvattiin ja piikitettiin ja mitattiin ja tarkkailtiin… Lopulta kotiinlähtötarkastusta oli tekemässä lääkäri, jonka ego tuntui täyttävän koko osaston. Hädintuskin vilkaisi vauvaa.

 

-Ai on hengitellyt tiheään? Johtuu varmaan sydämestä.

-Ei johdu, kolme kardiologia ja kaksi ultraäänitutkimusta on sen jo varmistanut.

-Tai sitten keltaisuudesta, siis bilirubiinista.

-Saatiin ihan äsken tulokset, bilirubiiniarvo erittäin alhainen.

-Se on mitattu vain kerran,  ei siitä saa vertailukohtaa. Se voi olla nousussa. Tai joku tulehdus tulossa. Ei kotiuteta, otetaan tulehdusarvo ja bilirubiini kello 18 ja kello 7.

 

Keskustelun loppuosa on osin painokelvoton. Lääkäri pullisteli pätemisentarvettaan ja minä räyhäsin loputtomista turhista testeistä. Oli hyvin lähellä, että olisin yksinkertaisesti karannut vauvoineni.

Seuraavana aamuna oli eri lääkäri, jutteli minulle ja vauvalle, kuunteli, katseli ja oli oikeasti kiinnostunut. Tutkikin jopa vauvan. Katseli papereita ja kauhisteli kokeiden määrää.

-Miksihän näitä on näin paljon otettu? Eihän pojalla ole mitään oireitakaan! Kotiinlähdölle ei ole mitään estettä.

Hallelujah, lopultakin jollakin oli maalaisjärkeä päässään.

 

Viikon lopulla, ennen synnytystä, sain kaverin bilepaidan ja korut kuvattua ja verhoilin työtuolini uudestaan. Osastolla neuloin esikoisen kynsikkäät valmiiksi. Kotiin palattua ompelin maanantaina leikkaamani imetyspaidan, mutta sen malli ei ollut hyvä, päätyi kaappiin odottelemaan muutoksia. Nyt minulla ei oikeastaan ole yhtään käsityötä kesken! Pitäistehdä-lista on kyllä pitkä, mutta listalla ei ole mitään kiireellistä. Siipan villapaita on varmaankin seuraavana vuorossa (langat ovat yhä mietinnässä) tai sitten Gilmore Vest itselleni. (Riemukseni synnärille jäi 8 kiloa ja kotona on ihan itsestään kadonnut vielä 2. J) Korujakin voisi näperrellä. Ja kehitellä työhuoneen sohvalle jonkun vähemmän aran värisen päällisen. Sohva on naapurin hylkäämä. Fiksailin sen uuteen kuosiin jämäkankaasta talvella, mutta valkoinen ei ole enää valkoinen J.

1983581.jpg   1983588.jpg

1983585.jpg 1983582.jpg