Mummomagnetismi tuntuu toimivan täällä kotikirkonkylälläkin. Tällä kertaa avulias rouva halusi kantaa vauvan autoon asti, että minä sain kantaa ostokset :) Kiitin avusta, olin vielä migreenin jäljiltä hutera, joten apu kelpasi.

Työn alla on edelleen se tuskastuttavasta pitkäkarvaisesta mohairista syntyvä bolero ja isänpäivälahja, joka onneksi valmistuu ihan pian. Lahja on vähän hassu neuleprojektiksi ja tuotan pettymyksen ja jätän sen salaisuudeksi :). Olisi jo kova into päästä tekemään jotain isompaa. Siipan paita ja oma takki joutuvat kuitenkin odottamaan, sillä jos aloitan ne ennen kuin bolero on valmis, niin bolero ei koskaan ole valmis, on se lanka sen verran rasittavaa.

Mediassa uhkaillaan lamalla. Raivostuttavaa! Kyllähän ihmiset alkavat pelkäämään ostamista, kun joka tuutista tulee kauhukuvia. Niinpä tuli minullekin postissa masentava kirje. Työpaikkani koko henkilöstö aiotaan lomauttaa ensi vuonna! Jotenkin sitä on ajatellut, ettei tuommoiset satu omalle kohdalle tai kenellekään tutulle. Noh, mammaloman takia asia ei nytkään suoraan minua koske, mutta synkkää silti. Jos lama kuitenkin osuu kohdalle ja töitä ei ole, niin tämä tyttö suuntaa takaisin kouluun. Ennemmin köyhä opintotuella kuin köyhä työttömyyskorvauksella. Yliopistoon palaaminen houkuttelee muutenkin. Pitää vain odotella vielä hetki, keväällä ehkä voisi käydä taas tenteissä kun ei ole enää niin tiukasti kiinni imettämisessä. Sekin suunnitelma tosin vaatii sitten lapsenvahdin. Vapaaehtoisia?

Vahtisko joku mua sitten?

Canelian sivuilla on muuten kuva arvontavoitosta kokonaisuudessaan. Itse en saanut huivista kunnon kuvaa.