Kotikunta lakkasi olemasta vuoden vaihtuessa. Nyt mm. lähimpään eläinlääkäriin on 60km, työvoimatoimisto ja vastaavat siirtyivät 55km:n päähän... Eikä me asuta edes perimmäisessä kolkassa. Julkinen liikenne ei tänne yllä. Meillä sentään on auto, mutta kaikilla ei. Kyläkoulumme lakkauttaminen oli myös ehtona liitokselle, koulu (ja toinenkin) piti siis lakkauttaa, että meidät huolittaisiin. Nyt esikoisen koulumatka tulee olemaan 4,5km sijasta 15km. Oppilasmääristä ja luokkakoosta en edes ala puhumaan. Mitä saatiin vastineeksi? Yksi prosenttiyksikkö alennusta kunnallisveroon. Hiphei.

Käsitöille ei ole edelleenkään ollut tarpeeksi aikaa. Niinpä kuva äidin tekemästä tuohiastiasta. Jos minä yritän montaa eri käsityölajia kokeilla, niin äiti on useimmat jo ehtinyt käydä läpi. Niissä käsissä taipuu kankaat ja langat mihin vain, syntyy matot, pajutyöt, tuohityöt, himmelit, rottinkikorit... Eilenkin toi minulle virkatun tyynynpäällisen, jonka oli tehnyt toinen käsi kipsissä. Siihen pyritään :) (Ei saamaan kättä kipsiin, kyllä te ymmärsitte...)

2197144.jpg

Ja taustalla potkuri :) Ja puita, jotka eivät onneksi kaatuneet talon päälle keskiviikon myrskyssä.