Normaalit adjektiivit ovat jotenkin kokeneet inflaation. Kaipa mainostaminen on saanut aikaan sen, että kaiken pitää aina olla super ja mega ja hyper tai ainakin ihan älyttömän tai järjettömän. Jos jotain asiaa kehuu nätiksi, niin vastapuoli ajattelee, että höh, eikö kelpaa... Pitäisi sanoa, että ihan sairaan upea, jumalaisen kaunis. (Ja nyt sitten kissa käveli näppiksen yli ja sai yläreunan palkit katoamaan, älyttömän kiva! #&*@%!) Minkähänlaisia ylisanoja sitä sitten keksitään, kun nykyiset menettävät tehonsa? Eilen postilaatikossa oli kuitenkin sellaisia kapineita, että ylisanat olivat tarpeen.

Tämä lehti oli ensimmäinen VK, jota olen koskaan käsissäni pyöritellyt. Vihervaaran ohjeen takia halusin tuon nimenomaisen. Lehti ei tehnyt kovin syvää vaikutusta, mutta lanka sen sijaan on huikean pehmeää! Sen tulevaisuus on huivina. Italialaista Lane Borgosesian Cashwoolia, 100% merinoa.

Toinen paketti saikin sitten kuolan valumaan rinnuksille asti Kieli ulkona:

Tine Solheimin Leikkiä langoilla, tämän vuoksi liityin Juju- kerhoon (vaikka en ollut nähnyt kirjasta kuin muutaman kuvan)... Upeita kuvia, kauniita vaatteita, toteutuskelpoisiakin. Oli ilahduttavaa löytää seasta muutama leivontaohjekin, sillä ilmeisesti joku muukin yhdistää suklaanvärisen neuleen suklaakakkuun Nauru Neuleohjeiden lisäksi mukana oli virkkausta ja monenmoista koristetta, joilla voi tuunata vaatteitaan. Paksu kirja, paljon ohjeita ja jo visuaalisen puolen vuoksi suosittelen!

Viikonloppuna minulle palautui pussillinen esikoisen vanhoja vaatteita vauvan käyttöön. Seassa oli muutamia itsetehtyjäkin. Näitä Puuha Pete-aiheisia tein useammankin, silloin kun esikoinen oli vajaat 2v.

Kisun häntä on vähän kulahtanut, mutta muuten kuvio on pysynyt ihmeen hyvin kiinni. Ompelin tuon paidan (ja monta muutakin) trikootilkuista, joita äitini pelasti erään vaatetehtaan roskiinmenevistä. Niitä tilkkuja on paljon vieläkin ja paljon niitä on leikattu matonkuteiksikin. Mutta takaisin asiaan, tuo kuva on tehty sellaisella tussintapaisella, pursotettavalla jutskalla. Siitä "tussista" puristettiin tuo kuvio kankaalle ja annettiinkohan sen kuivahtaa vielä ennen silittämistä, en ihan tarkkaan muista. Silitettäessä se pursotettu aine turpoaa hieman ja kuvio nousee koholle. Helppo tapa kuvioida. Jossain minulla on tuon aineen jämät vielä tallessa, keltaistakin oli ja se tuubi on varmaan melkein täysi -jos ei ole kuivunut vanhuuttaan... Sinooperista minä noita ostin, eikä ne ihan tolkuttoman kalliita olleet, ehkä 5€ tuubi ja yhdestä riitti useampaan paitaan.

Loppuun vielä kuva vaijerikorusta. Helmet ovat liian kaukana toisistaan, eikä liimakiinnityskään ollut onnistunut idea. pari helmeä on jo karannut paikaltaan. Äh, purkuun taitaa mennä.