Juhuu, vapaus koitti! Helpotus lapasten valmistumisesta oli lähes samaa luokkaa kuin inssityön valmistuminen aikoinaan... Kiire ja pakko eivät ole kirjoneuleen ystäviä. Enkä ole minäkään taas vähään aikaan...

Räppäsin kuvan lennosta ennen lahjomiskyläilyä. Päättelinviimeiset langanpäät melkeinpä takki päällä, ei siis jäänyt viime tippaan... Toisessa lapasessa neulontajälkikin oli ihan erilaista, kun yritin niin vauhdilla tehdä. Selkäpuolen kuvio on siis tuttu, numero 95 Eeva Haaviston kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia. Kämmenen sommittelin itse selkäpuolen ruuduista apinoimalla. Lankana Nalle, puikot kokoa 3 ja punnitsemaan en ehtinyt. Työläät.

Nyt otan virkkuukoukun käteen ja unohdan neuleet parin työn ajaksi.

Vuoden kadoksissa ollut siemenhelmikoruni putkahti esiin jakun taskusta rippijuhlareissulla! (Kyllä, minulla on jakku. Ja käyttötiheydestä kertonee se, että koru sai piilotella taskussa vuoden... Nauru)

En ole polttanut nahkaani, kuvasin kansion päällä Silmänisku. Korun nauhaosaa pitää vähän pidentää, muuten tuo tähti asettuu kaulaan melkein kiinni. Jos joku osaa antaa vinkin miten tuon tähden saa jäykistettyä niin kertokaa, kiitos. Sokeritärkkäys ei taida toimia... Seuraavan teen metallilangalla.

Loppuun kuolaava ilopilleri tutinpiilotuksessa: