...tai oikeastaan haljennut polvilumpio. Ja jalka, joka täten oli kipsissä ahterista nilkkaan. Pitkään. Ja sen jälkeen jalka oli tönkkö, eikä taipunut polvesta vielä hyvään toviin. Ja sitten oli ne tuulihousut. Niiden lahkeessa oli vetoketju ja ne oli mukavat. Ja oikeastaan ainoat, mitkä saattoi kipsin päälle saada menemään. Tai tönkön jalan. Niitä sitten pidettiin pitkään ja hartaasti. Niin pitkään, ettei niitä haluttu enää ikinä päälle pukea. "Tuhoa ne!".

Hyvinpalvelleet tuulihousut + tilkku fleeceä vuoriksi. Päälaelle nappi päälystettynä samaisella housukankaalla. Pidettäväksi kypärälakin kaverina.

Ugh,olen puhunut.