Lankamarkkinat-blogi poiki minulle jo yhden vaihdon. Vielä siellä olisi yksi tai kaksikin satsia kiinnostuneille...

Lähetin Ingelle satsin Novitan Spektriä ja kerän Teddyä. Vastapaketti kotiutui meille tänään.

1238673526_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kolme kerää Mamboa, yksi Kaarnaa, kaksi kynttilää ( ja onnekkaasti vielä sellaisia tuoksuvaisia joista en saa migreeniä Hymy) ja kaksi kukkasta sekä kortti. Kiitos Inge!

Tuo Teddy-lanka oli minulle muuten melkoinen yllätys. Hankin sen joskus syksyllä kun tilasin Tapion kaupasta lankaa ja tuo sattui väriltään sopimaan poikasen silloiseen talvitakkiin ja oli vielä tarjouksessakin. Teddystä tuntui moni bloggaaja tehneen yhtä ja toista, joten suunnittelin että teen siitä pojalle pipon. Mutta sitten kun sain langan hyppysiini niin... en tiedä muista, mutta vaikka en ole nirso, niin minun näppeihini se kyllä tuntui ihan muoville. Olen vähän kummissani langan suosiosta, sillä minuun se ei tehnyt vaikutusta. Neulomatta jäi.

Sain tänään kirjastosta varaamani Kristin Omdahlin virkkauskirjan Wrapped in crochet. Vau! Osaisinpa käyttää huiveja yhtä paljon kuin niitä haluaisin tehdä! Upeita malleja pursuaa joka tuutista. Huokaus. Käsi ylös kaikki, joille saa tehdä huivin! Siippa marmattaa minulle usein siitä, että teen käsitöitä, joita sitten jakelen ilmaiseksi ympäriinsä. En muista olisinko koskaan ottanut maksuksi muuta kuin materiaalin tms. kulut ja nekin usein vastahakoisesti. Siippa onkin heittänyt ilmoille ajatuksen, että minä teen ja hän myy, osaisi asettaa tekeleille hinnakin... (Lieköhän sukuvika, sillä veljelläni taitaa olla sama taipumus kuin itselläni, hänen käsityönsä vaan ovat vähän toista mallia, ne ovat öljyisiä ja pärisevät.) Minusta vaan on niin mukava lahjoa ihmisiä, eikä omaa tekemää osaa hinnoitella. Käsitöitähän tehdään koska se on kivaa. Maksun ottaminen käsitöistä tuntuisi varmaan samalle, kuin pyytäisi jonkun maksamaan siitä, että syön suklaata. Tekisinhän minä niin vaikkei maksettaisikaan!