Pikkuisen ensimmäisten synttäreiden kakku ei ottanut onnistuakseen. Lätsähti. Tein toisen. Lätsähti. Laitoin mummunkin tekemään yhden. Lätsähti. Pahan kakun karma on asettunut taloksi. Kääretorttukin oli kuohkea kuin kengänpohja. Leipomisinto nollaantui.

Huovutus on sukua kakun leipomiselle. Koneeseen laitetaan ainekset ja toivotaan, että ulos ei tule pannukakku. Päähän kun putkahti mielikuva huopahiipasta pikkumiehen päässä. AnniTannilta tulikin aiemmin paketti jossa oli sopivanväristä 100% villaa. Koukuttelin koetilkun ja huovutin koneessa. Siitä laskelmoin silmukkamäärät ja eikun töihin. Valtavaa myssyä tuli tehtyä suunnilleen neljä kerrosta/3 vkoa. Eilen sitten tympäännyin neuleisiin ja kaivoin marinoituneen virkkuun hyllyn päältä (turvasta pieniltä purkavilta käsiltä). Yksien päiväunien aikana valmistui loppu.

Isoveli varasi tekeleen, jos kävisi niin ettei hehtaarihattu kutistuisi kylliksi pienempään päähän. No kutistuihan se, huopui hyvin ja tasaisesti. Ja sanoinko jo, että kutistui.

Mallia juutalainen päälaenpeittokipa.

Ei se yllä korville, dääm.

Venäläistä villalankaa, 54g. Kympin koukku. Malli ihan hatusta.