7-vuotiaan pojan äiti joutuu aika usein paikkaamaan housunpolvia. Sitten on vetskarinvaihdot ja lahkeenlyhennykset/pidennykset. Jostain purkautuu sauma ja se pitää tilkitä. Talvitakkeihin ompelin heijastimia, pätkä sinne toinen tänne. Siippa varsinkaan ei ala pitämään killuvia heijastimia, joten hänen takkinsa saavat aina heijastinnauhakäsittelyn. Tylsiä pikkuompeluita kaikki.

Pikkuompeluita ovat nämäkin. Parit yksinkertaiset, sivusaumattomat trikoopökät pikkumiehelle. Tummanvihreissä on (hitusen liian tiukat) kummarit lahkeensuissa estämässä jalan alle valahtamista. Harmaisiinkin olisi pitänyt tehdä, mutta ajattelin sitten että teen näistä pyjamahousut, ovatpa aamupotalle kiirehtiessä unihaalaria kätevämmät riisua. Kaavat omat ja kuva surkea, tavallistakin surkeampi.

Seuraavaa kuvaa valmistellessa kävin mielessäni keskustelun, joka olisi varmaankin käyty, jos siippa olisi silloin sattunut putkahtamaan paikalle.

-Mitä sinä teet?

-Silitän alkkareitani.

-Miksi??

-No että ne näyttäis paremmilta kun valokuvaan ne nettiin.

(Tässä vaiheessa siippa olisi varmaan ohjannut minut sohvalle istumaan ja soittanut höpölänsedät apuun.)

Ottobren kaavalla ja kaverin äidin aikaa sitten lahjoittamasta elastaanillisesta trikoosta. Hyvät, helpot ja nopeat, näitä teen läjän kunhan ostan lisää näissä käyttämääni pehmeämpää kuminauhaa.