Suojatkaa silmänne, luvassa harvinaisen surkeita kuvia. Olin jo deletoida koko otokset, mutta tulin sitten siihen tulokseen, ettei parempia taida kamerallamme saada ennen maaliskuun aurinkoa. Näillä sitten mennään.

Ompelin keväällä siipalle pötkytyynyn pidettäväksi niskan alla sängyssä lukiessa. Esikoinen ihastui tyynyyn ja tein hänelle identtisen kaksosen. Pieni mieskin on viehtynyt pötkyihin ja aina tyynyn lattialta tavatessaan ratsastaa sillä innoissaan. Esikoinen ei alunnut omaan tyynyynsä enempää "vaippapöpöjä", joten tilattiin vielä kolmaskin pötky. Sijoituspaikaksi tulisi sohva/olohuone, joten ratsusta tuli sopivasti(?) vihreä. Pikkumiehen ensimmäinen sana oli äiti, mutta heti kakkosena opittiin sanomaan "kissssa". Siksipä äiti tahtoi koristaa ratsun kissamaisilla piirteillä. Tai niin se äiti luuli tekevänsä... Esikoinen näki pötkyn täyttövaiheessa ja totesi ilahtuneena "possun korvat!". Niin että se on nyt possukissa. Vihreä, ratsastettava possukissa.

Ja sitten muuan ikuisuusprojekti. Ottobre Womanin elokuussa ilmestyneessä numerossa oli keitaisutunika ja semmoisen halusin. Kankaat leikattuna se odotti ainakin kuukauden. Puoliksi ommeltuna toisen. Ja kahden sentin pätkän viimeistelyä vailla eiliseen saakka. Ja päällä se näyttää äitysvaatteelle. Kertun pömppö on pienempi ja sille tunika istuu paremmin. Olisi pitänyt jättää muita muutoksia (lisäsin rintamuotolaskokset, tein leveämmät etukappaleet ja "supistetut olkapäät") tehdessä rypytys rinnan alta pois ja tyytyä tekemään helmaosasta A-linjainen. Lisäksi tämä paita vaatii alle liukkaan paidan, jotta harmaa elastaanitrikoo ei tartu kiinni vaan laskeutuu kuten pitää. Juu, olisi pitänyt tehdä ohjeen mukaisesti viskoositrikoosta... Kaipa tämä tulee käyttöön kunhan tekaisen sen liukkaan paidan alla pidettäväksi.