Pakkanen paukkuu, ihan oikeasti. Aamulla mittari näytti -32,4. Ei siinä auttanut kuin pukea itsensä tönköksi toppavaatteita ja kipittää liiterille. Uunissa rätisevä tuli peittää mukavasti pakkasen paukkeen.

Ompelukone on surissut ja puikot kilisseet, mutta vuoden pimeimpään aikaan ei kuvaaminen innosta. Ulkona voisi keskipäivällä saadakin kuvia, mutta kuka sinne tarkenee lähteä! Eilinen kesäkeli (vain -18) tosin innosti kävelylle ja pikkumieskin pääsi ulkopäikkäreille pitkästä aikaa.

Hämärässä otettuja kuvia luvassa siis. Ja vieläpä uunin vieressä...

Laukku, mallia muumimamma, Eurokankaan ale-puuvillasta. Kuosi oli komea ja värikin miellytti. Metrihinta oli 3,5€ ja eihän tähän mennyt kuin kolmasosa vaikka vuorikin on samaa kangasta. Kaavat rakensi itse aanelosista taittelemalla ja teippaamalla. Pohjan jäykisteenä on rakennusajalta ylijäänyttä solumuovia (retkipatjatyylistä eristettä), joka todennäköisesti kestää pesussakin. Kahvat olisivat saaneet olla hintsun leveämmät. (Kissakin on siirtynyt säänmukaiseen nukkumapaikkaan.) Kaveriksi ompelin pienen vetskaripussukan, vuori taas samasta kankaasta. Vetoketju ei istu kovin kauniisti, mutta kyllä tässä ripsari pysyy.

Aivoton ommeltava, suksipussi. Esikoisella on koulumatkaa 15km suuntaansa ja matka taittuu välillä taksilla ja välillä bussilla. Hiihtovimpainten kuljettaminen sujuu nyt vihdoin näppärästi. Ekaluokkalainen on kohtuullisen hajamielistä lajiketta, joten pussi on varustettu nimellä ja puhelinnumerolla (vaalea tilkku taitteen kohdalla ylhäällä). Pussiin on helppo sujauttaa sauvat ja sivakat ja sulkea pussinsuu stopparillisella kiristysnyörillä. Kangas on liukasta, jäykähköä ja paksua ulkoilukangasta (oli jäänyt kaappiinpyörimään kun oli mielestäni liian kankeaa vaatteisiin). Pussilla on pituutta vielä seuraavan suksipituuden nielemiseenkin. Tilauksessa olisi toinenkin pussi, monojen/luistimien säilöntään ja kuljetukseen. Luistimia varten pitäisi kuulemma ommella vielä paksu, imukykyinen tilkku, jolla vastaterotetut terät saa kuivattua sormiaan halkaisematta.

Ja sitten puikkojen tuote. Dropsin ohjeella ja merinolangalla tehty pipo. Helppo ja hyvä malli, pysyy hyvin päässä, ei ahdista, eikä kutita. Kuva ei tee pipolle oikeutta, mutta väri selvästi mätsää silmiini... Jaanan vinkistä tein piposta ohjetta matalemman ja hyvä tuli. Lankaa kului 82g 3,5 puikoilla. Toinen on jo aloitettuna äitilleni.

Viime syksynä ostin kirppikseltä julman ison villakangastakin. Se istui päällä kuin perunasäkki. Sain ratkaisevat saumat ratkottua auki, mutta sitten into hiipui. Nyt kaivoin takin kököttämään Kerttu-nuken päälle ja aikansa siinä syyttävästi tuijotettuaan, takki pääsi kutistukseen ja 15cm lyhentämällä tehtyyn ulkonäölliseen kevennykseen. Ei siitä tyköistuvaa vieläkään tullut, mutta tarkoitus olikin jättää hieman, hmm, kasvunvaraa...

ENNEN:

NYT:

Tokko kuvista kovin erottaa muutosta, vaikka takki kapenikin useamman sentin. Pyrstön kohdalle jäi ehkä liikaakin ja hartioita olisi pitänyt kaventaa, mutta se olisi vaatinut koko takin purkamisen. Toimii näinkin ja mahtuupahan alle näillä keleillä pakolliset villapaidat.

Koristukseksi takki sai hakaneulalla kytkettävän heijastimen, joka oli riemastuttava kuvattava pimeässä... Salamalla heijastavuus tuli komeasti ilmi ja ilman sitä oli nähtävissä, että harmaa se on.

Mustaa pitsiä, jonka sain tuliaisiksi Venäjältä, takin lyhentämisestä jäänyt kangastilkku kukkanmuotoa tavoitellen jäätelörasian kannesta leikatun muotin päälle pingotettuna, pipovihreä nappi ja halpisheijastinliiveistä puretusta leveästä heijastimesta leikeltyjä terälehtiä. Vielä kun se pysyis kasassa.

Syksyn hiljaisempia hetkiä blogissa ja käsityörintamalla voi varmaankin alkaa nyt selittelemään, kun syyt ovat tarvittavien liveihmistenkin tiedossa. Eli sama vaiva kuin Ellillä, Annikalla, Annikalla ja jokusella muullakin käsityöbloggaajalla.