Ompelu on yleensä kivaa, mutta sitten toisinaan, kun työpöydällä oleva korjattavien ja muokattavien pino kasvaa yli puoli metriä korkeaksi, alkaa homma maistua pakkopullalle.

Ahkera pyykinpesu johti isoon pinoon kaapitettavia vaatteita yhdellä kertaa ja se taas johti tarpeeseen seuloa esikoisen kaapista liian pienet ja muuten käytöstä sivussa olevat vaatteet. Syy ja seuraus- ketju eteni siitä edelleen naapurinpojan kyläilyyn (sainpahan antaa pieneksi jääneet saman tien isänsä matkaan pois omista nurkista. Sieltä ne sitten taas palaavat aikanaan pikkumiehelle. Osa jää loppuunkäytettyinä matkalle ja uusia tulee mukaan.) ja paisuneeseen korjattavien kasaan. Yllätyin, kun kaapin vajain pino ei ollutkaan housujen vaan pitkähihaisten paitojen kohdalla. T-paitoja taas oli liikaakin kun ajattelee, että eletään helmikuuta. Niinpä kannoin osan teeppareista korjattavien läjään, ja jotta läjä kasvaisi oikein, mukaan tuli pidennystä kaipaavat verkkarit, vuoristaan revenneet ulkohousut ja parit polvirikkoiset. Aamulla kerrytin pinoa vielä rintsikoilla, joiden kaarituki kairautui kylkiluihin, sekä taannoin vetoketjunsa takia kesken jääneellä hupparilla. Siipan pihkaista ja tarranauhavaivaista metsurointitakkia en sentään siihen enää nostanut.

Hammasta purren sain kaikki tehtyä! T-paidat saivat "jatkohihat", nyt niillä tarkenee talvellakin, eikä lemparipaidat ehdi jäädä käyttämättä pieniksi ennen kesää.

Housut paikkasin periaatteella "korosta sitä, mitä ei voi piilottaa". Verkkareista avasin lahkeensuukäänteen, leikkasin kuluneen siivun pois ja lisäsin resorin. Toimii. Ja taas säästyi vaatekauppareissulta aika pienillä ponnistuksilla.

Sitten hyvillä mielin uusien kimppuun.