Joskus yksinkertainen homma takkuaa. Olenhan minä jokusen trikoopaidan tullut jo ommelleeksi, eikä tämänkään pitänyt olla yhtään sen kummempi.

Painatus onnistui vielä ihan ok. Väri on livenä puhtaampi vihreä.

Hihaankin tuli painatus, mutta kas, jopa alkoi mennä metsään. Vihreän osan pituus ei ollutkaan molemmilta reunoilta sama ja sen tietenkin huomasi vasta sivusaumavaiheessa. Purin mustan osan irti, sekä tikkauksen että saumurisauman. Oikaisin vihreän osan niin että täsmäsi. Mutta kas, painatus olikin nyt vinossa. Olkoon,ompelen mustan takaisin kiinni ja alan rakentamaan sivusaumaa uudestaan. Mutta kas, ei mätsää vieläkään,  koko hiha vetäytyy kieroon. Nurkkaan lensi. Seuraavana päivänä, sisuuntuneena, puran hihat irti miehustasta (ja vahingossa samalla toisen olkasaumankin, kuinkas muuten) ja ompelen uudet yksiväriset niiden tilalle. Sivusaumatkin menevät jees, mitä nyt kissamerkki on silitetty vääränkätiseksi ja tulee oikealle sivulle vaikka ajattelin sen passaavan vasemmalle.

Huh, nyt enää kaulusresori ja käänteet, kyllä tämä tästä. Mutta mitä himputia...

Tokutonta venkuilua, ilman mitään järkevää selitystä. Edes tikkaus ei tasoittanut tilannetta. Ei se silti varmaan päällä ole yhtään outo.

No nyt enää käänteet, tässä ei enää voi mennä metsään.

Ei vai? Lanka katkeaa.

Kipunat silmistä singoten se kuitenkin valmistui.

Tilaustyö. Siksikö se niin vastusti? Takaraivossa ajatus täydellisyydestä. Silloin kun tekee omille, ilman paineita, onnistuu homma mutkattomasti. No, toinen tilaus on vielä leikattuna odottamassa ompelua... Ja saa niitä tilauksia tehdä jatkossakin, perfektionismin kanssa on opittava elämään. :)