Järjestettiin eilen lapsille vappujuhlat/naamiaiset. Naamiaisvaatteita on kiva ideoida, mutta ne tahtovat olla kertakäyttövaatteita, ainakin kaupasta ostetut. Minun ajatusmaailmaan kertakäyttövaatteet eivät oikein istu joten halusin nytkin tehdä vaatteista sellaiset, että niitä voi pienin muutoksin käyttää arkenakin.

Suurta vaivaa ei ollut tarkoitus nähdä ja aluksi esikoisen olikin puhe pistää päällensä maastopuku ja punainen pipo, eli esiintyä metsästäjänä. Pienemmälle syntyi jostain aivojen oikosulusta sitten suunnitelma lohikäärmeasusta. Kun esikoinen näki pikkumiehen puvun, iski mustasukkaisuus ja oma puku tuntuikin liian vaisulta. Joten metsästäjästä kuoriutui kenraali. Ja pidetäänpä sitten mielessä, etten ole armeijaa käynyt tai muutenkaan syvällisemmin niihin asioihin perehtynyt, joten tavoitteena oli vain saada aikaan riittävä vaikutelma. Apuna käytin mm. Gustaf Hägglundin netistä bongattua kuvaa :) Lakki on pikkumiehen kummisedältä lainattu (ja lämmitti riittävästi juoksuleikeissä). Ilme mallia muikea.

Kauluksen lätkät ovat takissa kiinni tarranauhalla. Punavioletti kangas on samaa trikoota, jota aiemmin käytin pikkumiehen collegehupparin vuorina. Sattui olemaan juuri sopivan väristä. Silitin toiselle puolelle tukikankaan ja ompelin vielä jäykän maastokuvioisen kankaan kanssa yhteen. Maastokankaaseen olin jo ommellut sen tarranauhanpätkän valmiiksi. Reunukseen ompelin kullanväristä nauhaa (jota joskus näkee lahjapakkauksissa, kaikki siis kannattaa kerätä talteen...) ja "leijoniksi" kolme kullanväristä nappia. Olisin ommellut koristeellisemmatkin, mutta ne olivat kaikki kannallisia ja olisivat jääneet törröttämään. Kunniamerkit tein pujottamalla kiiltävät napit ohueen metallilankaan ja ompelemalla pätkät nauhaa kaveriksi. Nauhoissa on kovikekangasta tukena ja siniraitaisessa jo siksikin, että nauha oli kapeaa ja kovikkeella sain kaksi pätkää liitettyä siististi rinnakkain leveämmäksi nauhaksi. Mitallit ovat hakaneuloilla kiinni takissa.

Pikkumiehen lohikäärmeasun pohjana on vanha tuttu Ottobren Mustikka-haalari. Sopivanvärisen vetskarin puutteessa ja resorikanttaamisen pelossa en tehnyt eteen vetoketjua, enkä olalle neppareita vaan eteen lyhyen nepparihalkion. Keskitakasaumaan liitin oranssista trikoosta vapaalla kädellä leikkaamani ja kaksinkertaiseksi ompelemani selkä-öö... evän? Harjan!

Harja on peppuun asti ommeltu saumaan ja loppu roikkuu häntänä. Haalarin kankaana tähtihouista tuttu vihreä velour. Kuva on naamioituneen lapsen (punkkari) ottama, minusta näkyy kuvassa vain käsi. Ja maha. Tässä seuraavassa kuvassa on taas havaittavissa suurta yhteistyöhalukkuutta kuvaamiseen...