Viikonloppuna on edessä yo-juhlat ja rippijuhlat jos ja kun en ehdi jakaantua ennen sitä. Juhlatamineet näillä mitoilla ovat aika haastellinen juttu, kun ei viitsisi enää uusiakaan ostaa ja virtaa tehdä itse ei ole -kiitos töppösormien, kipeytyvän selän ja räkätaudin. Minulla on überjoustava mekko, joka kyllä menee päälle, mutta kun se on halterneck ja musta niin tunsin tarvitsevani jotain lisuketta. Normaalioloissa muotoni eivät ole boleromyönteiset, mutta nyt kun näyttää joka tapauksessa valaalle, ei sillä ole niin väliä... Ja bolero pysyy paremmin mukana pikkumiestä kuljettaessa kuin huivi.

Aloitin jo virkkaamaan, mutta into ja aika loppuivat kesken, joten kangaskaapille mars. Sieltä esiin nousi kirppikseltä ostettu pitsiverho. Kaavalehdet ovat alimmassa kaapissa, enkä laiskuuden huipentumana vaivautunut kömpimään niitä tutkimaan vaan tein tekoseni Kertun päälle mallaillen ja peilin edessä mittanauhan kanssa pyörien.

Hyvinhyvin yksinkertainen. Kaikki suoraa, paitsi etukappaleiden olkasaumat.

Etukappaleet ovat reilusti leveät ja ne on rypytetty olkapäille hartiasaumaan sopiviksi. Saumurilla yhteen ja etureunat ja hihansuut rullapäärmeellä. Helmana verhon alkuperäinen reuna. Ei tämä mikään huikea saavutus ole, mutta hyvä kuitenkin.

Toinen pikatikki oli tehdä kaupan halvasta olkaimettomasta topista käyttökelpoinen. Minä vaan ihmettelen pysyykö tämmöiset kenenkään päällä ilman jotain konsteja? No, minä ompelin trikootilkuista olkaimet.

Ja toinen fiksauskohde oli pikkumiehen rattaat. Tai siis isoveljeltä perityt rattaat. Kuva ennen:

Ja kuva jälkeen:

Ekassa kuvassa paistaa aurinko ja on n. +25, jälkimmäisessä sataa kaatamalla ja on n. +5... Mutta tuo aisa on uudistettu Novitan muovipullolangalla, Flipflopilla. Määrää en mitannut, alle puoli kerää kuitenkin. Viitosen koukku ja kiinteitä silmukoita, lopuksi ompelin vain suikaleen paikoilleen. Aivotonta työtä jälleen, oivana vastapainona edellisessä postauksessa mainitulle aivotyölle.