Lähtötilanne: vetoketjun vaihtaminen. Nokitetaan vähän, vetoketjun vaihtaminen toppavaatteeseen. Nokitetaan lisää; vetoketjun vaihtaminen kissankuselle haisevaan toppavaatteeseen. (haalari odotti vetskari purettuna työhuoneen sohvalla. Kissa oli kaiketi siinä asioinut, mutta eihän sitä haalaria saumat revittynä voi pyykkiinkään laittaa, ommeltava siis sellaisenaan.) Nokitetaan edelleen; vetoketjun vaihtaminen kissanlirulle haisevaan toppavaatteeseen kaksivuotiaan kanssa. Erittäin vilkkaan kaksivuotiaan. Joka on uhmaiässä. Joka yrittää langoittaa saumurin uudestaan, tyhjentää nappilaatikon, purkaa lankarullat, säätää ompelukonetta ja seisoa sen polkimella. Ja joka kiellettäessä ulvoo niin, että päiväunilla ollut pikkuveli (3kk) herää ja yhtyy huutoon.  Sitten hän poistuu ja kuulen ulko-oven käyvän. Herra on karannut ulos sateeseen yllään paita, vaippa ja selässä reppu. Housutkin oli puettuna, mutta ne riisuttiin, koska piti päästä ihailemaan naarmua polvessa. Se taas aiheutui kissan ”hoitamisesta”.

Minä niin tykkään korjausompelusta toisinaan. Tykkäättekö tekin?
 
 
Talven työhaalarit korjattuina.