Insinööriopissa ei-niin-suosikki-ope painotti usein apinoimalla oppimista. Ei matkimista eikä kopiointia, eikä koskaan mallioppimista vaan apinointia. No nyt sitten apinoin Vilmaa. Ihan samiksia meistä ei tullut, koska punaista Sofiaa oli vain vajaat kolme kerää. Mustan takin (tämä on mun "virallinen takkini"...) kanssa valkoiset huivit taas tuo jotenkin hautajaisfiilikset. Pähkäsin ja ähkin ja sitten älysin, että kulkeehan ne värit rinnakkainkin kun kerran kaksinkertaisella tehdään. Tää on nyt sitten polka-karkkiväritys (en tykkää Marianneista kun ne tarttuu hampaisiin).

Esikoinen sanoi itsekin, että kyllä siitä vielä kuvaaja tulee. Novitan Sofiaa 125g valkoista ja saman verran punaista, kympin puikot, ohje ja idea Vilmalta.

Pikkuapinalle tein kerrastoajatuksella ohuesta, notkeasta ja vielä joustavastakin fleecestä paidan ja kapoiset housut. Ei taida tavallisesti apinat mäntyihin kiivetä?

Oli komea hehku pihapuistikossa, kun alhaalta pasitava aurinko kuulsi usvan läpi märkiin puihin. Meidän kameralla se ei tosin oikein välity.