Isoimman pojan pöllöpaita takkusi. Ohjeessa ei ollut kokoja tarpeeksi ja Novitan Isovelikin oli ohuempaa kuin ohjeen (owlet, ravelry) lanka. Laskeskelin ja arvailin, loin silmukat, neuloin. Kainaloissa asti sovitettiin ja pienihän se onneton oli. Tein hihan, liian kapea. Tein uudet, kapeahkot, mutta saivat passata. Helma meni purkuun ja uusi yritys. Parempi. 480g Isoaveljeä petroolinvärisenä (kuvissa väri näyttää sinisemmältä), viitosen puikot. Kaula-aukon olisi voinut neuloa pienemmäksi. Tykkään tämmöisistä saumattomista ja pyöreäkaarrokkeisista neuleista. Kun se on valmis niin se on, ei enää kappaleiden yhdistelyä.

Yksi pöllö on hereillä, toinen vähän kurkkii. Ei ollut herkkua kirjoa tuollaiseen pohjaan... Ja siksi vain etupuolen pöllöillä on silmät ja nokat.

Pikku-ukko sai collegejämistä puvun. Hirvet on pop, kun isikin niitä metsästää ja välillä niitä pääsee itsekin näkemään. Minä en ollut ihan täydellisen tyytyväinen lopputulokseen, mutta 2v otti paidan heti suosikikseen.

Takapihan auringonnousu.

Ja pienimmäinen, nojailee mummun virkkaamaan tyynyyn.