Vauva sai ruusuja

 

Syysloma takana ja nyt ollaan vauvan kanssa päivät kaksin. Tai no, kyllähän nuo nelijalkaiset järjestävät äksöniä…

 

Eilen tuntui jokaista niveltä ja luuta kolottavan. Ajattelin sen johtuvan kuumeesta, mutta mittarin mukaan sitä ei ollut. Ehdin jo pähkäillä kaikenmaailman reumakohtauksia, kun kuume sitten nousi. Yleensä minä olen jo ihan raato kun lukemat ovat 37,1 ja illalla oli 38,4 -tein ennätykseni moneen vuoteen, taitaa olla 8 vuotta siitä kun viimeksi on mennyt 38 rikki… Henkitoreissani (tai siltä ainakin tuntui) päästin kissan sisälle, kun siippakaan ei ollut kotona. Well, koira innostui toverin paluusta ja säntäsi kissapolon perään. Samalla soi puhelin ja vauvakin alkoi ähistä heräämisen merkiksi. Työhuoneesta kuului rytinää, ja kas, koira oli kiivennyt työpöydälle kissan perässä ja pudotti kaikki mahdolliset pikkutavarat (ja niitähän ompelijan pöydällä riittää) alas. Annoin koiralle lähtöpassit ja siitä riehaantuneena Puppe painui häntä suorana ympäri taloa jalkoihinsa sotkeutuneet puolat ja lankarullat sinkoillen… Hetken jo odotin, että esikoinen oksentaisi tai hommaisi itselleen runsaan verenvuodon, sitten olisi kaaos ollut täydellinen.

 

Niin ja niitä käsitöitä sitten. En saa päätetyksi mitä aloittaisin seuraavaksi… Niinpä olen tehnyt vain pieniä puuhailuja. Vaihdoin siipan talvityötakkiin vetskarin. Jos kerran vetskari pitää ommella paikoilleen viimeisen tiukasti ja monella saumalla, niin vetoketjun laadun pitäisi olla suhteessa ompelun laatuun, toisin sanoen, jos saumat on tarkoitettu ikuisiksi, niin pitäisi sitten ketjunkin olla, eikö? Vauvalle minä neuloin kissankorvapipon Mambosta. En laita siitä vielä kuvaa, koska se vaatii vähän muokkausta (ei tullut tarpeeksi syvä). Sitten tekaisin pari juttua arvonnan voittajalle, mutta niistäkään ei tule kuvia ennen kuin voittaja saa pakettinsa… Itselleni aloin neulomaan kaulaliinaa. Minulla ei ole ollut perusmallia ollenkaan, joten nyt syntyy sellainen. Alussa kokeilin muutamaan pitsineulekuviota, mutta se osoittautui liikaa keskittymistä vaativaksi telkkarinkatsomisneuleeksi. Nyt tästä tulee 1o1n neuletta tummansinisellä Sofialla. Niin, minä, joka vihaan resorin neulomista, aion neuloa kokonaisen kaulaliinan resorilla! Langan väriin ja tuntuun olen suuresti ihastunut, nam J

 

Ekat puoli metriä...

 

Tilasin Ketunpäältä poistolankoja. Marjapuuronpunainen mohair päätyy siipan siskon boleroksi ja mustasta merinosta tulee karvalangan kanssa esikoisen toivoma pipo. Sinisen merinon kohtaloa ei ole vielä lyöty lukkoon. Näiden lisäksi minulle on vihdoin tulossa Virosta lankaa. Passitin virolaisen kaverini ostamaan minulle liukuvärjättyä Viron villaa ja piiiitkän odotuksen jälkeen paketti on vihdoin lauantaina lähtenyt kohti Suomea. Mutta ei se hamstraus tähän lopu, nyt olisi ostettava/tilattava langat villatakkiini ja siipan paitaan. Lankojen ostaminen on niin vastenmielistä J