Vesisateella voi ommella ilman tunnon tuskia sisälläolosta. Pikkumiehen rattaat ovat isoveljen peruja. Kuluivat esikoisen käytössä jo aikalailla, ennen kaikkea renkaiden muoviosat ehtivät nähdä parhaat hetkensä. Renkaat vaappuvat ja kuoppaisilla metsäteillä ajeleminen on surkeaa. Koiran kanssa kuitenkin kulkisi mieluummin jossain muualla kuin maantiellä, etenkin kun karvakorvamme ei osaa sipsuttaa mallikelpoisesti vierellä… Vaunut sentään ovat isorenkaiset yhdistelmärattaat, mutta sain viime kesänä verhoiltua uudestaan vain kopan ja kuomun. Istuinosan verhoilu tuntui liian isolta ponnistukselta. Kangasta sentään olin ostanut myös istuinosaa varten, joten tuumasta toimeen. Olin verhoillut istuinosan esikoista varten uudella kankaalla vain puoliksi. Ihmettelin vähän miksi olin silloin moiseen päätynyt, mutta hoksasin sitten, että kankaassa oli nepparit, joilla verhous kiinnitetään vaunujen runkoon. Ja samanlaisia neppareitahan ei varmasti löytyisi mistään. Mutta enää en halunnut vanhaa osin jo homehtunutta kangasta pyöritellä, joten napsin nepparit irti pienen kangastilkun kanssa ja pistelin käsin tiukasti kiinni uuteen istuimeen.

1245245852_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eiköhän siinä kelpaa körötellä kunhan saan vielä rakenneltua turvavyöt (niitä ei alkuperäisissä vaunuissa ollut ollenkaan).

1245252452_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eilen oli leipomispäivä. Pullataikinan tekeminen on aina ollut minulle työläs jo ajatuksenakin, mutta eilen ryhdistäydyin. Siipan tädiltä (tai täti ja täti, sedän vaimo) saadun vinkin perusteella käytin pullien täytteenä appelsiinituorejuustoa.

1245229597_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hyviä tuli, mutta appelsiinin maku olisi voinut olla voimakkaampikin. Puolen litran taikinaan riitti sopivasti yksi rasia tuorejuustoa.

Olen ommellut myös housut vauvalle ja uudet verhot leikkimökkiin, mutta niistä seuraavalla kerralla, kunhan saan sisustettua mökin valmiiksi.