Onhan se kestävää kehitystä vaihtaa vetoketjua uuteen ,jos vaate on muuten ehjä ja toimiva. Mutta minun on syytä mennä peilin eteen harjoittelemaan ei-sanan muodostamista. Ja seuraavan kerran kun minulta kysytään vaihtaisinko vetoketjun niin osaan sen sanoa. Nyt sanoin "mikä ettEI". Juhannuksen jälkeen, kun vaihdoin siipan veljen fleeceen ketjun, sujui homma ongelmitta. Kävin myös ostamassa anopille ketjun collegepusakkaansa, eikä sekään näyttänyt kummemmalta hommalta. Joten nyt kun anoppi tarjosi hommaksi appiukon fleeceä, ajattelin, että siinähän se sivussa. Juupa juu. Kukaan ei maininnut, että takki olikin vuoritettua mallia. Ja niissä käy poikkeuksetta sillä tavalla, että vanhaa ketjua purettaessa kankaat jotenkin laajenevat, eri suhteissa tietenkin! Vuori oli joustamatonta, vetoketjukin oikean mittainen ja päällysfleece veeeeenyi. Lopulta näytti sille, ettei ketju mahtuisi paikalleen ja fleeceen tarvittaisiin rypytyslanka. Kolmet päiväunet (aikaa mitataan päiväunissa), yksi katkennut neula, tsiljoona kertaa katkennut lanka ja puoli tsiljoonaa purkua. Kirosanoista ja verenpaineesta puhumattakaan... Nyt se sitten on tehty ja yrittää viattomasti näyttää siltä, niinkuin missään ei olisi mitään ongelmaa ollutkaan. PRKL.

Ja arvatkaatten mikä työ odottaa jonossa seuraavana? No kun pitäis vaihtaa vetskari velouriseen haalariin...

Ihan ehta retro-Tutta, ostettu kirppikseltä esikoisen vauva-aikana. Mageet Elvis-kaulukset ja komea sininen väri.

Edellinen haltija vain on vaihtanut vetskarin ruskeaksi ja se pitäisi nyt palauttaa alkuperäiseen väriin. Vetskarin vaihtaminen on kivaa, kuka tahtoo?!