Aina ompelu ei ole kivaa. Esimerkiksi silloin kuin ompelee valmiin vaatteen mallilla, purkamatta valmista vaatetta. Tai silloin kun kangas on hankalaa, venyvää ja pölisevää. Tai silloin kun kangasta ei ole tarpeeksi ja sekin vähän otetaan purkamalla joku aiempi vaate. Kiirekään ei auta. Eikä venyvän ja venymättömän yhdistäminen. Sitten kun ne on kaikki yhdessä ja tuotos tulee jollekin muulle, eli laatuvaatimuksiakin on, niin saattaa jopa kaduttaa, että on alkanut koko hommaan. Mutta tilanne korjaantuu helposti -tekemällä työ valmiiksi, eipä tympäise enää!

Mallikappale:

Siipan siskonmiehen armas metsästystakki, joka oli kovassa käytössä hiutunut jo liki läpinäkyväksi. Uusi tehtiin armeijan ylijäämätakeista, toisista otettiin kangasta, toisista vetoketjuja. Krhm, sanoisin, että mielenkiintoinen projekti...

Etumuksessa on yksi tasku vähemmän, on vielä harkinnassa teenkö siihen vetoketjullisen vai annanko olla noin. Hihat ovat ostofleeceä, sillä teddykangas oli niin pieninä paloina, että hihoista olisi tullut melkoinen tilkkutyö. Hupaisaa -ja onnekasta, oli tuon kanttinauhan kanssa. Purin sen vanhasta palttoosta ja ompelin tähän uuteen takkiin. Ällistyttävää oli se, että vaikka palttoo oli ihan erimallinen, kantti oli millilleen sopivan mittainen :D *Nyt vaan sorsien surmaksi!*

Trikoopaitoja on liki valmiina iso läjä, pitää vain tikkailla helmat ja hihansuut. Uudet verhotkin on tekeillä, ehtisi vain ommella. Tänään kun on ohjelmassa kahdenkin naapurin viinimarjapensaiden tyhjennystä...