Ajokorttini korvantaukset ovat täpärästi ehtineet kuivua ja Das Auto on melkeinpä ainoa auto, millä olen ajanut. Ja meidän Das Autolla niitä kilometrejä on sitten tullutkin taitettua n. 3000km/kk. Eli ainoa ajoneuvo mihin minulla on perstuntuma, ja vahva sellainen, on tuo meidän punainen paholainen. Mutta on siinä heikkoutensakin. Pakkanen ja Das Auton ovet eivät sovi yhteen. Ovet, ja varsinkin kuskin ovi, jäätyvät joko kiinni, tai auki ja mieluiten silloin kun on kiire. Olen lukuisia kertoja kiivennyt sisään takaovesta ja kömpinyt sieltä ulos. Se näyttää todella nololta kun en omaa balettitanssijan notkeutta… Eikä vekottimella ole kuitenkaan mahdottomasti ikää, tämän vuosituhannen tuote.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Siipan Le Autossa on istumapaikkoja vähänlaisesti, joten eilen lähdettiin kauppareissulle Das Autolla. Samalla reissulla oli tarkoitus käydä 60-vuotissynttäreillä. Ajeltiin kylälle ja siippa meni hakemaan lottolappua. Sen pidemmälle Das Auto ei sitten enää halunnutkaan. Ostokset jäi tekemättä, kun kauppa ehti mennä kiinni ja synttäritkin jäivät juhlimatta. Das Auto tuli kotipihaan köydenjatkona. Das Autolla ei ole enää ystäviä tässä talossa.