Vaikka raportointi netin toimimattomuuden takia on köykäistä, niin olin minä viikonloppuna aika tuottelias, kuten epäilinkin. Kangasta olen saanut kulutettua ihan mukavasti ja tulostakin tuli. Ompelin kolme hametta ja tunikan itselle, pipon vauvalle, kaksi hihatonta paitaa siipalle ja piirsin kangastusseilla kuvan esikoisen T-paitaan. Syntyi myös synttärilahjapannulappu eräälle, joka täyttää pyöreitä vuosia ihan pian… Ja samanmoisia pannulappuja on nyt myös puolivalmisteina odottamassa tarvitsijoita. Kuvat ovat vaihteeksi huonoja, keli harmaa, kuvattavissa mustaa, apukuvaaja paikkaamassa venettä ja minun kuvaustaitoni rajalliset.

1244523574_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Molemmat kankaat ovat kotoisin Eurokankaan palalaareista. Maastotrikoo on ohutta lerppua, jospa se pari pesua kestäisi. Raitakankaasta olen tehnyt jo topin itselle (ennen bloggaamista jo), pitkähihaisen esikoiselle ja kypärämyssyn vauvalle. Eikä loppunut vieläkään. Kankaassa on elastaania ja se on sopivan paksuista ja hyvin muotonsapitävää, hyvä ostos. Mallin apinoin kaupan paidasta. Siipan mielestä musta hihaton paita on kuin astia ilman pohjaa, kumoaa itse tarkoituksensa -siis kuulemma järjetöntä tehdä hellepaita kuumasta väristä. Hyvä niin, sillä musta trikoo meni viimeiseen riepaleeseen tähän tunikaan…

1244523389_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaava on sama, Ottobreen, kuin äidille aiemmin tekemässäni ja kangaskin samaa ohutta elastaanillista trikoota, mutta eri värisenä vain. Lehden mukaan kangasta olisi tarvittu 160cm ja minulla oli tuota mustaa vain 105cm. En halunnut tehdä usean värin yhdistelmää, enkä tinkiä helman pituudesta, koska tämä mitta on oiva caprien kanssa. (Joku vaan tekis ne caprit…) Hihaa oli siis lyhennettävä. Hihan mitaksi valikoitui se minkä verran niihin riitti kangasta… Etuhelma koostuu kolmesta palasesta ja kankaan vähyyden takia käänsin sivupalaset poikittain, niissä on siis eri langansuunta kuin muussa vaatteessa. Näillä konsteilla kangas riitti täpärästi ja tunikasta tuli sopiva ja mieleinen. Helman ja hihansuut rullapäärmäsin (uuden saumurini ihastuttavimpia kykyjä), mutta kaula-aukkoon ompelin kaitaleen ja huolittelin kaksoisneulalla. Kaksoisneula on kyllä oiva kapine sekin, ilman ei pärjäisi. Ylälangan kireyttä kun muistaa vähän löysyttää, niin saumojen välikään ei vetäydy koholle. Ja muistaa olla laittamatta siksakille, muuten voi lennellä neulanpätkiä…

1244523616_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pallokuvioinen hame on tehty yo-juhlahameen kaavalla ja niin on mustakin (kolmas hame kuvataan ja esitellään toiste), mutta mustaa pelkistin ja jätin liehukkeen pois. Pallokangas oli jotain ale-kangasta Eurokankaasta, semmoista ohutta ja kevyttä, ihan tätä ajatellen ostettua. Kuultaisi läpi perspuolelta, mutta tunikan helma on onneksi tarpeeksi pitkä… Musta on jotain liukaspintaista, hitusen joustavaa sekoitetta. Pieni pala sitä vain oli, kaikki meni tähän hameeseen ja hyvä niin, kangaskaappiin alkaa mahtua jo melkein kaikki tarvittava.

1244522751_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vauvan myssy syntyi pikaisesti äitiyspakkauspipon muotilla, kun se pakkauksen pipo on valkoinen, tai siis sen pitäisi olla valkoinen ja oltiin lähdössä kylään. Äkkiä vaan pala resoria kaapista, valmis pipo kankaalle malliksi nurinpäin ja napsnaps, hitusen isompi samanmoinen palanen ja saumuroimaan. Kaksi saumaa ja silitysmerkki, valmis!

Patalappu vaati vähän useamman työvaiheen. Vaikka miten olenkin insinööri, niin harppi on aina ollut minulle vaikea kapine (tai sitten ne on arkkitehdit, jotka piirtää harpilla, insinöörit viivoittimella). Ne vanhanmalliset, joihin laitettiin kynä ruuvaamalla kiinni, luiskauttivat kynän aina kriittisellä hetkellä irti. Tai sitten sitä ruuvasi niin tiukalle, että kynään tuli ruma kolo. Modernimmissa oli kiinteä lyijytäytekynäntapainen, josta kynä ei tietenkään irronnut, mutta ellipsejä minä niilläkin piirsin, kun harppi teki loppusuoralla aina spagaatin. Niin että nämä pyörylät on sitten piirretty lautasta apuna käyttäen. Tiheällä siksakilla keltainen pyörylä punaisen päälle, sitten molemmat kiinni vanuun reunoista siksakkaamalla, keltaisen reunaa myöten suoralla saumalla kerrokset yhteen ja sitten taustapyörylä siksakilla reunoihin. Pääsin kokeilemaan nauhavimpaintani ja pyöröteräleikkuria ensikertaa tositoimissa, kun tein vinokaitaletta lapun reunukseen. Käteviä ja toimivia molemmat, hiphei. Lopuksi siis vinokaitale ja ripustuslenkki paikoilleen. Numeron olin alun perin suunnitellut tekeväni myös kankaasta aplikoimalla, mutta säästin itseni harmailta hiuksilta ja käytin kangastusseja. Reunoissa sai olla tarkkana, sillä väri levisi hitusen kynänkärkeä kauemmaksi. Tämä liikennemerkkilappu ei ole oma ideani, bongasin samantyylisiä joskus jostain blogista ja ajatus jäi muhimaan. Valitettavasti en muista enää idean lähdettä.

Ja sitten vielä esikoisen T-paita. Kangastussi, kaupan perusteeppari ja jonkin Kauneimmat käsityöt-lehden villapaidasta plagioitu kisu.