Muuton yhteydessä, siis jo liki pari vuotta sitten, jouduin eroon jätesäkillisestä tavaraa. Säkki sisälsi kankaita, kenkälaatikollisen enemmän ja vähemmän tärkeitä kaavoja, saumurin tarvikkeet, puolivalmiita vaatteita jne. Kaksi vuotta ja perinpohjaiset etsinnät -olin varma että säkki oli päätynyt joko roskinn tai nuotioon. Kunnes maanantaina rakennellesani anoppilaan ompeluhuonetta siippani äidille poikansa entiseen huoneeseen... Kaivelin viimeisten romujeni seasta ompelupöytään jalkoja ja eteeni ilmaantui pölyinen jätesäkki... Kädet täristen kaivoin solmittua suuaukkoa ja sain näkyviin kenkälaatikon kulman. Riemu! Se löytyi! Se LÖYTYI! Mukana oli myös tämä:
Pitsiliina, jonka virkkasin 7 vuotta sitten ja jonka äitini reunusti. Keskus on virkattu kahdeksasta sektoripalasta. Liinan halkaisija on n. 60cm. Kalastajalankaa ja ohjeesta ei ole enää mitään tietoa. Uskoin tämänkin jo kadonneen savuna taivaalle...
Kankaita säkissä oli paaaaljon, sellaisiakin, jotka olin unohtanut. Niitä esitten sitten kunhan muotoutuvat joksikin, suunnitelmia on kyllä kunhan olisi sitä aikaakin...
Tässä sentään yksi aiemmin kuvaamatta jäänyt tekele, esikoisen shortsit.
Kankaina vanhaa verhoa ja SOYn lähettämää kukkakuvioista. Kaava on jostain tämän vuoden SK lehdestä.
Netti on ollut pätkimisen sijaan totaalisessa lakossa 4 päivää ja soitettuani kitkerän puhelun asiakaspalveluun, alkoikin valot vilkkua ja homma toimia. Merkillistä.
Naapurit muuttivat toisaalle ja minä ahneena kysäisin ,onko heillä keinulleen käyttöä. Eipä ollut,joten nyt se seisoo meidän pihalla ja meidän poikien ilona.
Nuori mies näytti ihan yhtä iloiselta myös silloin kun hänet yllätettiin isoveljen vesivärien kimpusta.
Kommentit