Olin jo liki unohtanut, että minulla oli lankaa tarjolla vaihdettavaksi. Niitä kuitenkin kysyttiin AnniTannin blogista ja niinpä kerät matkasivat uudelle omistajalle. Tanjan runsas vastapaketti kotiutui minulle tänään.

 
 
Mustiin Katian lankoihin ihastuin heti, ne päätyvät virkattaviksi, yhdistin ne heti yhteen Tine Solheimin Leikkiä langoilla- malliin. Se sitten, milloin suunnitelman ehtii toteuttamaan, onkin jo ihan eri juttu. Nuo luomunväriset täysvillaiset ansaitsevat tulla joksikin perinteikkääksi. Palmikoita, luulen tai ehkä tuo lanka voisi huopua? Etualan kirjavat Apachet joudun tunnustamaan liian haasteellisiksi. Minä olen varsin yksivärinen, mutta värejäpelkäämättömämpi siskoni lupautui tarjoamaan langoille tulevaisuuden asusteena.
 
Työläs ja kammottavan vastuulliselta tuntuva korjausavustushakemusprosessi alkaa osoittaa valmistumisen merkkejä.
 
 
Eilen jouduin jo julmistumaan siipalle ja naapurille, jotka sähköasennuksia tehdessään (on se naapuri ihan ammatti-ihminen, ei ollut vaarassa syntyä sähkövartaassa paistettuja ukkoja) räppäsivät pääkytkimestä virrat pois ilman varoituksia. Onneksi minulla on läppäri ja siinä toimiva akku, sekä vainoharhainen tapa tallentaa tiheästi, muuten olisi saattanut siipan ja naapurin istumaosioille koitua värivirheitä.
 
Arpajaisiin on valmistunut vaivainen ostoskassi, kankaasta, josta olin aikonut tehdä vaippavetoisen (käsi)laukun itselleni.
 
 
 
Kangasta jäi kyllä, mutta tuotekehittely on vielä kesken. Hupparikin on yhä Kertun yllä, eikä suunnitelmia vetoketjupönkötyksen korjaamiseksi ole vieläkään. Ensi viikolla juhlitaan perhepiirissä pyöreitä vuosia ja hame on ompelematta. Esikoinenkin tarvitsee juhlahousut ja yllättäen ohjelmaan kuuluisi myös leivontaa.
 
Lauantain hirvibongaussaldo oli muuten 7 elukkaa parin kilometrin pätkällä. Ja hirvikärpäsiä sen mukaisesti.
 
Tämänkertaisena loppukevennyksenä on äidin pikkuapulainen virkkaamassa.
 
 
Äitiä ei paljon naurattanut.