Esikoinen valitsi langat pipoon joka ei kutittaisi. Tennesseetä, puuvillahan nyt on varma tapaus, ei rapsututa herkempääkään hipiää... Äiti valitsi malliksi Cousteaun, mutta Annikan kommentin perustella vaihdoin matkan varrella malliksi Käänteisen. Minulle pipoissa vaikenta on juuri nuo päälaen kavennukset ja se miten ne saadaan tehdyksi niin, että pipo istuu eikä kiipeä piippulaksi päälaelle. Valmistunut pipo ei lopulta tainnut olla ihan tyylipuhdas Käänteinenkään, kavennukset on jotenkin erinäköiset. Vaan eipä haittaa, oikein istuva pipo ja poika tykkää.

Pimeässä salaman voimalla kuvattu, joten kuva hehkuu hupaisasti.

Valmiinaon myös nippu pieniä ompeluksia kun vain olisi kelejä kuvata.