Esikoisen mielestä värin töpöttely kankaalle näytti hauskalle. Minä taas ilahdun aina kun joku kiinnostuu jostain käsityöstä, joten etsimme kaapista yksivärisen t-paidan ja valitsimme valmiiksi leikatuista sabluunoistani mieluisen. Ekaluokkalainen töpötteli kuvan paitaan ja minä lupasin keksiä jotain viimeistelyksi. Ja siihen se sitten tökkäsi. On se jännä, miten jotkin projektit jäävät kesken hölmöistä syistä. Siis ei mistään sellaisesta, kuin että tarvikkeita ei ole, tai että seuraava vaihe olisi vaikea. Ei, tämäkin paita jäi kesken, koska olin ajatellut aplikoida etumukseen tekstin "pilot", enkä osannut päättää millaista fonttia käyttäisin... Ja niin paita odotteli pari kuukautta... Lopulta eilen otin itseäni niskasta ja leikkelin kirjaimet ihan vapaalla kädellä. Niistä tuli ihan hyvät, mutta isohkot, ja koska ne olivat vielä valkoisetkin, ne tuntuivat liian hallitsevilta. Päätin lisätä vielä jotain muutakin. Valkoista ja passaisi helikopteriteemaan... No pilvi tietenkin. Mutta sitten alkoikin näyttää sille, että lisukkeeksi tarkoitettu pilvi olisi se juju ja teksti hölmö lisuke, joten:

Painatus on siis poikasen käsialaa ja pilvet vapaalla kädellä valkoisesta trikoosta leikattuja ja yhtä vapaalla kädellä kapealla siksakilla kiinnitetyt.

Toinen töyssähdellen edennyt homma oli pikkumiehen huppari. Siskoni kaivoi joutilaat vaatteet materiaaleikseni ja puolihihainen raglancollege halusi selvästi huppariksi. Ensimmäinen kompastuskivi oli kaava, en löytänyt mistään mieleistäni raglanhihaista hupparitakkia, paitoja olisi kyllä ollut ja perushihaisia takkeja. Lopulta yhdistin tämän kahdesta eri vaatteesta ja hupun kaavan kehitin  kokonaan itse.

Noihin taskuihin tökkäsi seuraavaksi. Kas kun olisi pitänyt vaihtaa kaksoisneula koneeseen...

Sitten ei löytynyt punaiseen trikoovuoriin sopivaa aluslankaa... Sen homman kiersin ja ompelin sinisellä ja hyvälle se näyttää, vaikka kuva onkin aika tuhnu.

Jossain välissä mietin vielä vetoketjuakin kun sopivaa ei kotoa löytynyt. Räpsin sen edestä mustat nepparit ja luulen, että tuli parempi kuin vetskarilla olisi tullut. Viimeinen vinkeys oli helma. En osannut päättää tekisinkö nyörikujan (silloin olisi irrotettava kaksoisneula ja ommeltava nappikolo nyörin aukoksi) vai jopa resorin (mutta eihän se passaisi nepparikiinnityksen kanssa) vai yrittäisinkö ommella helman niin, että ulospäin ei näkyisi saumaa ja vuori menisi fiksusti... Ja pah, kerran se kaksoisneula oli paikallaan niin karskisti vaan sillä päältä ommellen.

Useimmiten olisi helpompaa jos en olisi perfektionisti. Tämäkään ei lopulta ole sellainen kuin halusin, mutta kuten edelliset, lapsi itse tykkää. Koko on 86 ja on vielä sen verran väljä, että tulee luultavasti käyttöön kesällä.