Ja se vei kaiken vapaa-ajan.

Tämä pitäisi saada ehjäksi ja eläväksi. Lupauduin vähän vastahakoisesti piirtämään kuvat remppa-avustushakemukseen ja auttamaan muissa siihen liittyvissä papereissa, mutta yllättäen olen hommassa syvällä ja tiukasti. Hätäapuna olen jo tehnyt valituksen kiinteistöverosta (kuulostaa kovin paljon yksinkertaisemmalta kuin käytännössä oli- kukaan kun ei tiedä mistään mitään, ei edes rakennusvuotta tai veropykäliä), joka kuntaliitoksen takia paukahti suurena ja yllätyksenä ja virheellisenä. Olen ollut organisoimassa arpajaisia ja kerjäämässä palkintoja, jotta tuo kiinteistövero voitiin tänään maksaa. Tanssit pidetään 10.10. ja sitä ennen siivotaan talkoilla ja kattokin pitää paikata. Toimintaa on ideoitu ja ideoita otan vastaan lisää vaikka tämän bloginkin kautta. (Tilat eivät ole suuret eivätkä modernit ja lämmityskin vähän ongelmallista.)

Olen minä niitä korjausavustuspapereitakin ehtinyt täpärästi vilkaista. Niillä on deadline syyskuun lopussa ja sitä ennen pitää ehtiä tehdä perhesetti juhlavaatteitakin. Kotiäitinä on leppoisaa! Potut, joita tulikin ennätyssato, ovat sentään jo kellarissa, mutta punajuuret kasvavat vielä ja säilötään tuonnempana. Täytekakkukaudessa on muutaman päivä paussi, mutta naapurit ja kanssanuorisoseuralaiset miehittävät kahvipöytää pullantahtoisina.

Käsityöt rentouttavat ja ahnas käsityöläinen näkee tilaisuuden missä vain. Pieniä arpavoittoja omasta pajasta!

Pikkupussukoita omalla kaavalla ja eri kokoisina kankaanjämistä ja hylkyvetskareista. Vuoritettuina ja pussisaumoilla, siistejä sisältäkin. Patalappu Fritidsgarnista ja jostain äidiltä saadusta hahtuvaisesta, joka ei huopunut kuten ulkokehä, mutta kelpaa kuulemma arvottavaksi, vaikka oma perfektionismini oli jo piilottamassa kaapinnurkkaan. Tulossa myös ostoskasseja ja mitä nyt sattuu keksimään. Aikaa ruhtinaallisesti lauantaihin saakka. Ja pitää voitoiksi leipoakin.

Itselleni askartelin hupparitakin notkeasta joustofleecestä jonkin vanhan Modan kaavaa raskaasti muokkaillen.  Muuten takki on oikein istuva ja jees, mutta notkea kangas ja vetskari... Aaltoja. Eikä ollenkaan sellaisia jalkapallokatsomohurraa-aaltoja. Ja että vielä mahan kohdalta pullertaa eniten. Takki nököttää Kertun päällä (selin) miettimässä haluaako se vuorin vai kovikekangasta ja uuden vetskarointiyrityksen.

Pitkästä aikaa myöskin loppukevennys.