Ei ole tullut tehtyä mitään kuvaamisen arvoista, pari vaatetta olen muokannut paremmin sopiviksi: kaventanut esikoiselle paidan ja itselle mekon (sori äiti, et saakaan punaista trikoohametta, en katkaissut sitä "teurastajamekkoa" hameeksi vaan muokkasin sen itselleni...), pätkäissyt hihattomaksi  siipan T-paidan, joka oli hihansuuresoreidensa takia muutunut pyykissä puhvihihapaidaksi. Leikkimökkiin tein pöytäliinan ja esikoiselle pussilakanan. Mökkiin surautin verhot ja vaihdoin siipan veljen fleeceen uuden vetskarin. Tylsää perusompelua, ei merkittäviä saavutuksia. Virkkuukoukku on suihkinut ja se homma edistyy, kaavoja on mietitty ja Kerttu topattu taas omille mitoilleni joten jotain saattaa kohta syntyä. Housut pitäisi tehdä, mutta minua vaivaa joku outo rimakauhu niiden kaavoittamisen suhteen. Ja sitä paitsi minulla on poskiontelon- ja korvatulehdus, puoli päätä mätää täys, ei huvita kykkiä lattialla piirtämässä (en oikein osaa piirtää tai leikata pöydällä...).

Sitten tuo otsikon aihe. Tämä meidän "kylätie" on viitisen kilometriä pitkä. Tiellä on kaksi n. 100m pätkää, joiden kohdalla olen joko nähnyt hirven/hirviä tien laidassa, tai sellainen on loikannut eteeni (toistaiseksi vielä riittävän välimatkan päässä). Yhteensä hirvihavaintoja on noista kahdesta paikasta yksin minulle ehtinyt parin vuoden aikana kertyä varmasti yli 50. Hirvet kulkevat samoja polkujaan, metsässä näkyy selvät urat siellä, mistä reitti kulkee. Tarinan opetus; jos näet hirvivaroitusmerkin, sillä on syynsä. Merkin alueella on hirvien polku/polkuja, jotka ylittävät tien ja todennäköisyys sille, että 500 kiloa tuulilasisi korkeudella kulkevaa lihaa rysähtää syliisi, on merkittävästi tavallista tienpätkää korkeampi. Hidasta ja katso tienvarsipusikoita vähän tarkemmin. Ajakaa ihmisiksi.