Pitkä tauko. Netti oli pimeänä viikon ja minulta paloivat hihat lopullisesti. Nykyinen irtisanottiin ja uusi on tilattu suurin toivein. Minusta kun ei vaan ole oikein maksaa liki 50€/kk nettiliittymästä joka saattaa olla pimeänä viikon ja kun asiakaspalveluun soittaa, niin ilmoitetaan, että voitte tilata korjaajan tarkastamaan missä on vika (kaikki nettihärvelit ovat liittymäntarjoajan) -omaan laskuunne. Ja tämä liittymä on hidas ja epäluotettava silloinkin, kun sattuu toimimaan. Nytkin toimintaa kuvaava valo vilkahtelee kuin palohälytin. Uuteen tarvittavien vimpainten olisi pitänyt tulla loppuviikosta, mutta, jospa ne saataisiin maanantaina. Ajattelin jo, että lopetan koko blogin. Ei ole mieltä käyttää useita tunteja siihen, että yrittää saada kuvan siirtymään (yhteys kun on joko liian hidas tai katkeaa aina kesken) ja kuvaton käsityöblogi taas ei ole mistään kotoisin. Mutta toivotaan nyt, että operaattori nro2 kykenee luotettavampaan yhteyteen.

Nuorisoseuran tanssit onnistuivat hienosti. Väkeä oli sopivasti ja rahaakin saatiin selvästi yli kulujen.
 
Pikkuinen täytti vuoden ja isoveli sai vesirokon. Nyt pieni on näppyläinen, mutta kummankaan vauhtia ei sairastaminen isommin haitannut/haittaa. Nuoriherra kärsii paljon kipakammin äitinsä oudosta päähänpinttymästä, että öisin ei muka saisi enää heräillä.
 
Synttäripäivän iltana sain valmiiksi virkkuuni, pienen miehen takin. En yritä uhmata kohtaloa ja netin henkeä varmistamalla sen kirjan nimeä josta ohjeen otin. Olisikohan ollut ”Virkkaa kaunista lapselle”? Jotain sinne päin. Mallin nimi oli Minttu ja ohjeen väriyhdistelmä suht samanlainen. Ohjeen lanka oli paksumpaa kuin käyttämäni Novitan Tennessee, joten tein suurimman koon ohjeella ja sain pienimmän koon. Koukku oli kolmonen ja lankaa meni yhteensä 261g, tummansinistä vähän enemmän kuin vaaleaa. Takista tuli vähän kankeahko ja kaulusten taivuttaminen (en tehnyt ohjeen huppua) asentoonsa on oma hommansa. Kuvio on kiva ja helppo, mutta alkoi jo lopussa maistua puulta. Saumojen ompelussa en ole taitava, mutta kyllä tämä silti käyttöön tulee. Koko on juuri sopiva ja väriyhdistelmä minun makuuni.
 
 
Tilasin villasukkiin laitettavaa jarruainetta (jota kokeilin jo tavallisiin sukkahousuihin, toimii) ja samojen postikulujen hinnalla ajattelin ottaa testiksi blogimaailmassa kovasti kehutun KnitPro- sarjan koukun. Ei ollut minun juttuni se. Koukku tuntui liian kevyeltä kädessä ja pää oli niin pyöreä, että ainakin Tennesseen kierteet halkesivat koko ajan. Kaiken lisäksi pelkäsin koko ajan katkaisevani koukun. Pysyttäydyn metallisessa Addissani.
 
Piipahdin Ouluhallissa Kädentaitomessuilla. Ahdasta oli, kuten aina ja varsinkin kun mukana oli kuljetettava rattaita ja vielä marisevaa esikoistakin. Olin etukäteen ajatellut, tai olettanut, että paikalla olisi enemmän käsityöliikkeiden edustajia ja sieltä voisi ostaa tai ainakin katsella monenmoisia tarvikkeita. Suurin osa oli kuitenkin käsityöyrittäjiä ja tarjolla olikin sitten heidän omia tuotteitaan. Paljon hienoja juttuja, en toki valita. Shoppailu vaihtui siis ideabongaukseen. Ostin minä sentään jotain, Poppelin kojusta Dropsin Merino Extra Finea, joka tulee muuttumaan pipoksi, jonka ei pitäisi kutittaa herkkää hipiääni sekä kahdet Dropsin pyöröt. Jos KnitPron ylistetty koukku tuotti pettymyksen niin Dropsin puikot puolestaan yllättivät positiivisesti, ne on ihan älyttömän hyvät! Liukkaat, notkeakaapeliset ja ennen muuta puikon ja kaapelin liitos ei töki niin kuin saman hintaluokan Novitoissa. Yhdet Novitathan minulta jo katkesivat juuri siitä liitoksesta. Ja Novitan puikkojen kaapelikin on niin kankea, että se kiemurtelee oman mielensä mukaan.
 
Aloin tekemään pikkumiehelle lapasia, mutta kahden puretun alun jälkeen vasta kolmas yritys tuotti suunnilleen oikean koon. Näissä on 10s/puikko (kokoa 3). Lanka on Maijaa, jota hamstrasin Tapion kaupan tarjouksesta viime keväänä. Väri ei ollut livenä ihan yhtä kiva kuin tietokoneen näytöllä tilatessani, mutta passasi nyt yllättävän hyvin juniorin uusiin talvihaalareihin. Näihin tein kokeilumielessä elämäni ensimmäisen kiilamallin peukalon. Oli jo aikakin! Paljon anatomisempihan tämä malli onkin, eikä ollenkaan vaikea tehdä. Osasin tehdä lisäyksetkin niin, ettei tullut reikiä. Eiväthän nämä kovin sopusuhtaisille näytä, mutta käteen ne passaavat ja saavat kelvata.
 
 
Nyt käyn uusien upeiden pyöröpuikkojeni kanssa viimetalvisen UFOn kimppuun ja tekaisen siinä rinnalla itselleni sen kutittamattoman pipon. Ja se villakangastakkikin pitää kaavoittaa. Ja paljon muuta. Palataan asiaan jos netti suo.