Sen aina ymmärtää, kun tuttu urakoitsija turvesuokiireiden takia tekee hyvän sään takia oharin, eikä ehdi tuomaan kaivuriaan, mutta kun kokonainen kylällinen ihmisiä tekee oharit eikä tule talkoisiin... Se pistää jo hihan käryämään.

Nuorisoseuran talkoot eivät siis olleet yleisömenestys, ensimmäisen tunnin olin pikkumiehen kanssa kaksin ja purimme keittiöstä kaiken irtoavan. Lopulta meitä oli paikalla 4 aikuista, kaikki hallituksen ydinporukkaa. Ketään muuta ei tuntunut kiinnostavan. Niinpä purimme keittiön lahon kattian, ja toivon, että edes joku saapumatta jättänyt tuntee piston omassatunnossaan kun ajattelee minua, rv36 ja risat, repimässä lattiaa... No, aurinko paistoi ja työkin eteni. Ja mikä hämmästyttävintä, kerrankin vanhaa purkaessa löytyi iloinen yllätys!

Lattia näytti muovimaton alta tältä. Lastulevy oli muhjautunut kosteuden vuoksi mössöksi joka näytti lähinnä kahvipaketin sisällöltä. Haju vain oli hieman toinen... Odotimme löytävämme levyn alta mädät niskahirret ja näköyhteyden ulos, mutta...

...levyn alla olikin muovi, vieläpä ehjä sellainen! Muovin päällä aaltoili vesi, mutta sen alla oli riemuksemme virheettömät niskat ja kuivat villat! Jippii!

Mutta näiden kitinäsävytteisten remonttiuutisten jälkeen niihin ompeluihin. Olen ommellut liki joka päivä ja neulonutkin sen minkä turvotukselta olen voinut, mutta ompelukset ovat päätyneet suoraan koneelta käyttöön ilman kuvia, eikä neule ole vielä valmistunut.

Nyt kuitenkin nippu perusperusshortseja omalla kaavalla. Tehtailin näitä useammat ja lisääkin pitäisi, sillä kesällä pikkumies tulee viettämään vaipattomia hetkiä ja kosteusvaurioita tulee sattumaan.

Alimmaisena collegesta tehdyt reisitaskulliset, jotka ensikäytöllä sotkeentuivat traktorissa öljyyn. Muut ilman sivusaumoja trikoosta. Aurinkosuojaksi tein Ottobren kaavalla lakin.

Kuvassa kastellaan kukkia, mutta osa vedestä lorisi kumppariin...