Niin, ei siis mitään vauvaneuleita, vaan pipo ja lapaset. Kummipoikani kummipojalle (enkös kuulostakin vanhalle :D) voisi kyllä neuloa vauvaneuleitakin, hmm...

Keskimmäisen piposta tuli siis liian iso, eikä poika muutenkaan tykästynyt siihen. Jotain muuta sitten, mutta korville yltävää. Löytyipä ohje, joka oli helppo ja nopea, muttei kuitenkaan tylsä ja korvatkin peittyvät ilman, että tarvitsi tehdä monimutkaisia työvaiheita korvaläppien aikaansaamiseksi. Mallin nimi on Quynn ja ohje löytyy Ravelrystä.

Ei näytä kummoiselta ilman päätä pipon sisällä. Lanka on Filatura di Crosa Zaraa (76g yhteensä), uuh, miten pehmeää, ei takuulla kutita. Lanka oli aika ohutta, joten tämä on neulottu kaksinkertaisella. Vitosen puikot. Poika tykästyi tähän, vihdoin sopivaan pipoon. Mukavan paksu ja tiivis tästä tulikin, ei pitäisi päätä palella :)

Itselleni neuloin lapaset, mallin nimi on Borough. Lankana on Novitan Puro. Muuten oikein mukavat, napakasti käteen istuvat, mutta minua rassaa nuo värit. (Kuvassa nyt ei näy kuin toinen, en saanut painettua kameran nappia nenälläni, joten toinen käsi on pois kuvasta...) Langassa on kauniita värejä, mutta noihin lapasiin osui sitten piiiiitkä pätkä mustaa. Värit mokomat jäävät hihan alle piiloon. Huoh. Lankaa kului 65g ja magiclooppasin taas molemmat yhtä aikaa 4,5mm pyöröllä.

Tarkoitus oli tehdä keskimmäiselle pojalle pipo. No juu, hyvä pipo, komeat palmikot, syvä, korvaläpällinen malli ja tupsukin oikein. (Piti muuten katsoa netistä, että miten se tupsu tehtiinkään, ei vanha enää muistanut.)

Hyvä pipo, mutta tarttiko siitä tehdä kaksi numeroa liian iso? Minäkö sitä nyt sitten käytän?

Vaihtopakettiin menee vielä tämä laukku. Saajan toiveiden mukaan yritin tehdä, toivottavasti kelpaa. Ompelukonekin piti käyttää hoidossa välillä, mutta sainpa lopulta tämän valmiiksi. On vuoria ja taskua ja kovikehuopaa tönkistämässä kassia kuosiinsa. Harmi, ettei löytynyt solkea olkahihnaa säätämään.

 Joskus tuli kannustettua Tepsiä jääkiekossa. Valmentaja Jursinov huusi pelaajille lisää liikettä kaivatessaan "jalatjalatjalat". Toisinaan huuto kuului "töitätöitätöitä!". Hutera on aasinsilta, mutta minä olen nyt mammalomani lusinut ja palannut töihin.

Blogattavaa olisi, mutta tähän aikaan vuodesta ei ehdi kuvaamaan sen vähäisen valon aikana. Nyt rämmin räntäsateeseen räpsimään (rä-rä-rä) ja vaikka kello näyttää liki puoltapäivää, meni kamerassa silti automaattisalama päälle. Pimeää on.

Osallistun Ravelryssä vaihtoon ja pakettiin menee myös omatekemää. Edellisellä kerralla esittelin pöllöhihat, mutta neuleiden lisäksi ompelin pienen yllätyksen. Tämä ajatus on muhinut mielessä jo useamman vuoden, nyt on ensimmäinen versio vihdoin toteutettu.

Jos jotakuta jäi mietityttämään, niin tämä on ihan vaan uunikinnas... Kaksipuoleista liimakangasta tiheään siksakatun aplikaation apuna, ettei peto uita kieltään keitoksissa.

Isompi aikaansaannos, ainakin ajankäytöllisesti, on villatakki. Malli on nimeltään Driven ja ohje löytyy Ravelrystä. Lankana on suuren maailman suosituin yleislanka, Cascade 220, joka on minustakin maineensa veroinen (=halpaa ja hyvää). Tähän meni 455g lankaa ja neuloin kuutosen puikoilla. Muokkasin mallia hitusen pitemmäksi sekä hihoista että helmasta. Takki tehtiin ylhäältä alas ilman saumoja. Tykkään lopputuloksesta kovasti ja olen jo pitänyt takkia paljon. Vielä kun intoutuisin tekemään toisenkin... Takissa ei ole kiinnitystä, mutta eipä se sitä tarvitsekaan. Yhtenä päivänä pidin hakaneulaa ja sekin toimi. Voi olla, että rakennan reunan alle piiloon napin ja lenksun, tai sitten en. Kuvissa näkyy muuten keskeneräinen hame. Helma on vielä kääntämättä.

Kärppien kaukalosta kuului Reksa Ruotsalaisen aikaan myös huutoja. Vastustajan hyökätessä Reksa huuteli itseään paljon vihreämmälle pakkiparilleen Vesa Ekille "kii vaan, kii vaan, kii vaan...". Pitkään piti tämän tytön miettiä, että miksi konkarin mielestä vastustajan hyökkäys oli "kivaa kivaa kivaa".

Sama virsi taas. Olen näpertänyt, mutta kuvaaminen ja kuvien siirtäminen koneelle ja siitä nettiin on tahmeaa. Pussukoita on lähtenyt maailmalle varmaan kymmenen, eikä kuvia ole mistään. Helmipiiperryksiäkin on postikusti polkenut ympäri Suomea, eikä kuvatodisteita ole niistäkään. Taitaa olla yhdet keskimmäisen riiviön housutkin kuvaamatta (ja pyykkikoneessa). Noo, onneksi olen niin hidas neuloja, että siihen kamerakin ehtii mukaan ;)

Sarjassamme kaikkeen-sitä-ryhtyy: tein örkkimörvelön joutilaista langanjämistä. On mukamas kynäteline, mutta rumahan tuo vain on. Kelpasi silti poikien leikkeihin. Ohjekin tälle oli, Ravelrystä.

Seuraava on kai sitten söpöstelyosastoa. Ehkä minä olen löytämässä sisäisen pikkutyttöni?

Hertta-pipo, johon kului 69g Dropsin Baby Merinoa. Tein pipoon sen seitsemänkymmentä virhettä! Osan korjasin tehdessä, osa naamioituu huomaamattomiksi. Olipahan urakka, 2mm ja 2,5mm puikoilla... Tykkään lopputuloksesta, vaikka se onkin lörpömpi kuin etukäteen ajattelin. Mahtuupahan harvat karvani kyytiin vaikka nutturalla. Kuva on 3veen ottama :)

Toinen neulomus samasta langasta, mutta harmaana, menee pian ravelrykaverilleni. Tehtiin vaihtokauppoja, minä sain huivin ja vastineeksi lähtee hihalliset pöllöjä.

Näihin meni (joo, on niitä kaksi) 65g Baby Merinoa. Neuloin 3mm puikoilla ja molempia samalla kertaa magicloopaten. Eipähän tarvinnut muistella kavennuskohtia. Aloitin tuolta kyynärtaipeesta ja kavensin mutu-tuntumalla. Lopuksi ompelin pikkuiset mustat helmet silmiksi, erottuvat selvemmin pöllöiksi. Virallisen selityksen mukaan silmiä on siksi vain kämmenselän puolella, koska ne painaisivat kämmenpuolella. epävirallisesti voin sanoa, että laiskotti

Toinen räveltämökaveri tarvitsi joululahjaprojektiin Kärppäkankaita. Terästin kankaat painamillani kuvilla.

Ähäkutti, pussukkakuva löytyi!

Varoitus: Huonoja, pimeässä otettu kuvia.

Järjestettiin kylän muksuille halloween-kemut. Omista naskeista kaksi isointa näytti tältä:

Naamaan suttasin kasvomaalia, näkyy olevan riittoisaa tavaraa tuo pari vuotta sitten ostettu setti. Pihinä ja laiskana en alkanut tekemään keskimmäiselle uusia mustia vaatteita sotkeakseni ne sitten kangasvärillä. Ehei, kaivoin kaapista mustat vaatteet ja käänsin ne nurin. Piirsin kalvolle summittaiset luut ja leikkasin sabluunoiksi. Sitten töpöttelin kevyesti valkoista väriä. Kevyesti siksi, ettei väri menisi kankaan läpi asti. Hyvin toimi ja poika voitti parhaan asun palkinnon ;)

Tarjoilupöydässä oli mm. hämähäkkikakkua, hiirenaivoja (popcorneja), hiirenpapanakeksejä (suklaapisarakeksit) ja verijuomaa ("boolia", jossa oli punaista mehua, punaista limpparia ja kumihanskaan jäädytetty kädenmuotoinen jääpala).

Pöytäliinan hämähäkkikuviot painettiin yhdessä lasten kanssa. Lapset auttoivat myös askartelemaan koristeita.

Tähän langasta punottuu kolmiulotteiseen hämähäkinseittiin löytyi helppo ohje netistä.

Leikkejäkin oli, mm. luidenetsintää (karkaileva muoviluuranko) ja käden työntämistä sokkona ällöttäviin aineisiin (helmipuuroa sammakonkutuna, öljyttyjä spagetteja matoina ja perunajauhokiisseliä limana) ja lepakkokorista. Viimeisimpää varten ompelin lepakonmuotoisen hernepussin, jossa herneet ovat vielä suojapussissa lepakon sisässä. Yksi apulaistytöistä ompeli täyttöaukon kiinni.

Hups, meni kokonainen kuukausi ilman blogittelua. Aiheista ei ole ollut puutetta. Takkuaminen johtunee siitä, että netti täällä teknologiakaupungin perukoilla on niin hidas, ettei se houkuta siirtämään kuvia. Nytpä niitä on sitten kertynytkin, kun on ollut näin pitkä tauko... Sekalaisessa järjestyksessä:

Muutamasta kuvasta voisi jotain sanoakin. Lapasia tehdessä käytin magic loop-tekniikkaa, eli neuloin pitkällä pyöröpuikoilla. Sukkapuikoilla neuloessa kun minulla on aina (järjenvastainen) tunne, että puikot tökkää pian silmään. Tuon lisäksi inhoan sitä vaihetta, kun toisesta pitäisi saada samanlainen. Pitäisi kirjoittaa muistiin ja laskea kerroksia, yäk. Niinpä opettelin noilla ruskeilla peukolottomilla tekemään kaksi tumppua samalla kertaa. (Siitä tulikin mieleen, että yhdet lapaset on kuvaamatta...). Alkuhämmennyksen jälkeen homma sujuu hienosti, enää en muuta tapaa käytä!

Koirapololta katkesi panta toissapäivän. Olin juuri edellisenä iltana ajatellut, että olisikohan valjaat kätevämmät. Kun panta katkesi sitten perjantai-iltana ja koiran piti päästä jo lauantaiaamuna hirvimetsälle, niin eipä siinä kauppaankaan ehtinyt. Katsoin ensin lemmikkitarvikenettikauppojen valjaista mallia, sitten kaivoin esiin heijastinliivin, vanhan päiväpeiton (toppauksiksi) ja rikkimenneen repun hihnat solkineen. Lopputulosta ei kuvasta paljon karvojen keskeltä erota, mutta toimiva ja esikuviensa näköinen vimpain niistä tarpeista syntyi.

Muutama pussukka ja silmukkamerkkejä on näiden lisäksi lähtenyt maailmalle kuvaamatta ja kesken on monta hommaa. Oma lukunsa on sitten olleet paikatut polvet, korjatut taskut ja uudelleen ommellut saumat. Paikattua tuli myös yksi untuvatakki, phuuh.

Tuohon rakennustörkyläjän päälle pitää varmaan laittaa joku tarra... Autotallikin on nykyjään valmiimpi kuin kuvassa. Liiteri jää oikealla puiden taa piiloon, samoin mökki yläreunassa. Harmaa tönö ylhäällä on savusauna(n tekele).

Meille saa laatia pihasuunnitelman ja ehdottaa marjapensaille paikkaa :) Alareuna on pohjoisen puolella.

Ommeltu on, mutta ei itselle taaskaan.

Tunika neulojakaverille.

Pitkähihaisia äidille, kolme kipaletta. Pari on kankaanlopuista yhdisteltyjä, hihat yksivärisiä mustia ja vartalokappaleet kuviollisia. Vihreän tuomitsin navettavaatteeksi, kun resori oli vääränvärinen. Vihreä ja pajunkissa ovat Nanson kankaita, kaava Ottobresta muovailtu.

Mekkointoa purin ompelemalla toisen neulojan tyttärelle liivihameen. Kangas on liki kymmenen vuotta marinoitunut. Tein siitä joskus esikoiselle sammarit, mutta loppupätkä odotti tänne asti sopivaa käyttöä. Vinokaitaleen tein itse kukikkaasta (ja yhtä kauan marinoidusta) puuvillasta.  Vinokaitaleen tekemisessä tämmöinen laite on hintansa väärti!

Nepparikiinnitys.

Sitten pussukoita. Possukankaasta yllätyslahjaksi, yksi vetoketjulla ja kaksi nyörillä. Vetoketjullinen RÖH-nöttää hassusti. Kaavana käytin Amy Butlerin kirjasta otettua, mutta se ei ehkä toiminut tässä parhaiten.

Vetoketjullinen oranssin ystävälle, samalla kaavalla kuin yllä, mutta jätin yläreunasta suoran kaitaleen pois.

Ja sitten vielä kolme. Vihreä meni lintuharrastajalle, petroolinvärinen vetoketjullinen saattaa jopa jäädä itselleni.

Esikoinen on nykyisin reipas liikunnanharrastaja ja pyöräilee itse viiden kilometrin päähän pelaamaan sählyä. Matkalla mailaa oli hankala kuljettaa, eikä äitiä huvittanut ommella mailakassia olalle keikahtelemaan. Oli nopeampikin konsti saada maila pysymään mukana.

Kaksi pätkää napinläpikuminauhaa ja kaksi nappia. Jopa kulkee.

Tämä vanhan Burdan kaavasta muokkaillen tehty hame nimittäin.

Kissa ei kestä katsoa...

...koska tämä itselle kesän aikan ommeltujen paitojen kolmikko on niin kurttuinen.

Rypyttömämpi, mutta ei edukseen tämäkään.

Ei sentään enää sitä samaa ikiriittoisaa Marimekkoa, tai saman firman kangasta kyllä, mutta tummansinisenä. Kaula-aukossa rypytystä. Tämän kaava osui kohdilleen, seuraavaan teen vain hiukan isomman kaula-aukon.

Sitten pussukoita neulojatovereille.

Niin ja kauan kaapissa pyörineestä trikootilkusta toppi ja sen jämätilkusta pipo. Tämä oli jotain epäpuuvillaa ja kun sovitin pipoa omaan päähän, tuntui kuin olisi laittanut uimalakin... Sopii ehkäparemmin pienempään päähän :)

Eikun Mesquita- shawl, Moskeija-huivi. Papinmuorille lahjaksi :)

Puolikuunmuotoisen huivin ohje löytyy ilmaiseksi Ravelrystä. TeeTeen Kamenaa meni 53g neljänmillin pitsipuikoilla. Ensimmäinen huivi, jonka olen neulonut.

Siippa oli sorsametsällä ja sillä välin ehti ommella.

Nettituttu kaipasi ompelijaa. Oli löytänyt ullakolta vanhan puolivalmiin mekon ja toivoi siitä kassia. Tarjouduin avuksi ja tämmöinen siitä tuli.

Kassia ei vuoritettu, joten ompelin saumat pussiin.

Lisäksi tein samasta mekosta vielä vetoketjupussukan mustalla vuorilla.

Toinen pussukka ja silmukkamerkit menevät myös nettitutulle.

Sain pinon vanhoja pussilakanoita ja silppusin ne pikku-ukkojen lakanoiksi. Yhdestä pussilakanasta saa pienen pussilakanan, tyynyliinan ja kaksi aluslakanaa.

Saumurin rullapäärmeellä on helppoa ja nopeaa ommella lakanoita, harmi ettei ollu täsmälleen oikeanväristä lankaa.

Tuotekehittelyssä on kirjanmerkki, joka ei menisi hukkaan...

...kuten mukava tuntu, helppo käsiteltävyys ja... riittoisuus? Siltä ainakin tuntui, kun ompelin pyynnöstä Marimekon pallotrikoota. Kankaasta toivottiin nuorelle tunikaa.

"Tätä jäi vielä, tehdäänkö muutakin?" Aikuiselle pitkähihainen.

"Tätä ois kyllä vieläkin..." No toppi.

Ja vähän vielä...

Toisesta palasta saman firman kangasta syntyi myöskin tunika. tarvinneeko mainita, että kangasta jäi vielä...

Helteiden aikaan tehdylle moottorisahapaidalle tuli leikattua oranssi kaksoisolento, mutta en saanut aikaiseksi ommeltua ja alkoi näyttää, ettei hellepaidalle niin tarvetta olekaan. Leikkasin kankaan rippeistä hihatkin, niin käyttöä on syksymmälläkin.

Sisko sai jo aikaa sitten kuninkaallisen kuvan T-paitaansa.

Menen jatkamaan trikoon parissa.

Aina ompelu ei ole kivaa. Esimerkiksi silloin kuin ompelee valmiin vaatteen mallilla, purkamatta valmista vaatetta. Tai silloin kun kangas on hankalaa, venyvää ja pölisevää. Tai silloin kun kangasta ei ole tarpeeksi ja sekin vähän otetaan purkamalla joku aiempi vaate. Kiirekään ei auta. Eikä venyvän ja venymättömän yhdistäminen. Sitten kun ne on kaikki yhdessä ja tuotos tulee jollekin muulle, eli laatuvaatimuksiakin on, niin saattaa jopa kaduttaa, että on alkanut koko hommaan. Mutta tilanne korjaantuu helposti -tekemällä työ valmiiksi, eipä tympäise enää!

Mallikappale:

Siipan siskonmiehen armas metsästystakki, joka oli kovassa käytössä hiutunut jo liki läpinäkyväksi. Uusi tehtiin armeijan ylijäämätakeista, toisista otettiin kangasta, toisista vetoketjuja. Krhm, sanoisin, että mielenkiintoinen projekti...

Etumuksessa on yksi tasku vähemmän, on vielä harkinnassa teenkö siihen vetoketjullisen vai annanko olla noin. Hihat ovat ostofleeceä, sillä teddykangas oli niin pieninä paloina, että hihoista olisi tullut melkoinen tilkkutyö. Hupaisaa -ja onnekasta, oli tuon kanttinauhan kanssa. Purin sen vanhasta palttoosta ja ompelin tähän uuteen takkiin. Ällistyttävää oli se, että vaikka palttoo oli ihan erimallinen, kantti oli millilleen sopivan mittainen :D *Nyt vaan sorsien surmaksi!*

Trikoopaitoja on liki valmiina iso läjä, pitää vain tikkailla helmat ja hihansuut. Uudet verhotkin on tekeillä, ehtisi vain ommella. Tänään kun on ohjelmassa kahdenkin naapurin viinimarjapensaiden tyhjennystä...

Ostin Löytö-Palasta keltaista trikoota ja ajattelin, että ainahan sitäjohonkin vähän tarvitsee, tehosteeksi tai semmoiseksi. Nyt näyttää, että kahden metrin pala ei riitä mihinkään, keltaisesta tulikin kesän hittiväri.

Isin apulainen autotallityömaalla, Ottobren kaavalla tehdyssä 98-kokoisessa keltaisessaan.

Toinen valmis keltainen on kokoa 110 ja lähti vaihtokaupassa lankaan.

Uusia keltaisia on jo tekeillä :)

Sitkeässä on saada kuvatuksia valmistuneita. Laskeskelin, että ainakin 5 paitaa on vähälle aikaa lähtenyt uusille omistajilleen ilman, että olisivat tulleet kuvatuiksi. Kehno kamera ei houkuttele ja sadepäivinä kuvista ei mitään tulisikaan. Silläkin uhalla nappasin parista matkaan lähteneestä sumuiset kuvat.

Hihaton paita ja trikooshortsit koossa 104. Kaavat on omia muokkauksia Ottobren malleista ja painokuvana vanha tuttu traktori. Sabluuna alkaa olla jo rikki, joten tämä on ehkä viimeinen tämmöinen kuva.

Pitkähihaiseen paitaan tein kuormurit kaksivärisinä. Tämäkin on kokoa 104. Tein tikkaukset punaisella ja keltaisella, kuormureiden sävyissä. Tämä ja ylempi setti lähtivät eräälle pienelle pojalle kiitoksena matkasängystä, joka häneltä jo jouti ja tuli pelastamaan meidän pienimmäisen unet mummulaan.

Itselleni ompelin hameen. Tämä tarina alkoi siitä, kun siipan sisko oli heittämässä vaatesäkkiä juhannuskokkoon. Minä ehdin väliin ja ratsasin säkistä monenlaista ommeltavaksi. Yksi pelastuneista oli brodyyrihelmainen toppi.

Minulle se ei paitana sopinut, mutta oli kuitenkin hieno. Sovitusnukkea riisuessa vedin topin alemmaksi ja kas, hamehan siitä tulisi!

Kiinteä alushame, jonka pitsinen reuna vilahtaa päällyshameen alta. Leikkasin topista yläosan pois ja ompelin kiinni hameen kaarrokkeeseen. Päällyshame on oikeastaan vaan pitkä suora suikale, joka on laskoksilla rypytetty kaarrokkeeseen sopivaksi.

Sitten neulomuksia. Vajaa viisi kerää Novita Malibua viitosen puikoilla muotoutui topiksi. Ohje (Coachella Ravelrystä) oli vesiputouskaulukselle, mutta minun kropallani siitä ei sellaista tullut... En tiedä vaivaudunko purkamaan yläosaa, menisihän tuo noinkin.

Minulle iski tytötyskohtaus, hinku tehdä jotain pientä ja söpöä. Meidän lähisuvun nuorin tyttö on kyllä jo yli kahdenkymmenen, joten mekon käyttäjästä ei ole tietoa. Malli on oma kehitelmä ja langan (Filatura di Grossa Zara) sain arpavoittona Italiasta. Puikot oli 3,5 ja lankaa meni 65g. Saattaisin osata kirjoittaa ohjeen tälle jos joku kovasti innostuu. Tämän yksilön koko on vastasyntyneen luokkaa.

Uutta paitaakin on puikoilla. Tämä onneton on takunnut vaikka kuinka, mutta valmiiksi teen vaikka väkisin, malli on niin nätti.