Löysin kirppikseltä halpoja taskareita esikoisen Aku Ankka-kokoelmaan. Pojan hylly vaan oli niin täysi, ettei sinne enää sopinut lisää. Mun ompeluhuoneessani oli isompi hylly, joka oli täytetty tärkeillä ja ei-niin-tärkeillä jutuilla ja makuuhuoneessa hylly, jossa oli jopa tyhjää tilaa. Päädyin siivoamaan monta huonetta ja järjestelemään kolme hyllyä ja useita kaappeja sillä lopputuloksella, että esikoinen sai isomman hyllyn kirjoilleen ja minä siistin työhuoneen. Siististä työhuoneesta löytyi kateissa ollut ompeluinnostuskin. Parin päivän tuotoksista (paitsi viimeinen pipo tehty jo aiemmin) osa tässä, ensimmäisenä kahden nuorimman pojan housut ja paidat...

Istukaapa nyt tuohon sängylle, niin äiti ottaa kuvan teidän uusista puvuista.

EN halua!

En minäkään.

Saatte Muumi-keksit sitten kun kuva on otettu.

Nouse, saahaan muumi-keksit!

Ännä, eiii!

Nouse!

Ennn!

Byääää!

Paidoista jäi kangasta vielä vaikka kuinka, joten tilkkuja ei olisi tarvinnut säästellä, mutta kun niistä syntyy näppärästi pöksyjä pikkuisille ukoille.

Itselleni ompelin hameen, kukonaskelkuvioinen kangas on muhinut kaapissa vuosia ja suunnitelmia on ollut monta. Nyt käytin pienen pätkän leveällä vyötärökaarrokkella varustettuun, vuoritettuun A-linjaiseen hameeseen. Tämän tekeminen kaavojen piirtämisestä viimeiseen silitykseen vei tunnin ja vartin, aika perushame tosiaan :)

Kuopukselle ompelin toisetkin housut kun ylimääräisiä kangaspaloja kerran oli. Nämä ovat velouria, sivusaumattomat, resorilahkeiset ja kuminauhavyötäröllä.

Kangasväritkin tuli kaivettua esille. Pöydällä on pyörinyt maitopurkista kopiotu (ja suurennettu) kuva, josta piti tulla osa äitini T-paitaa jo viime kesänä. Nyt otin itseäni niskasta ja töpötin sabluunalla valmiiseen paitaan ammun. Kaksi sabluunaa, toinen mustalle ja toinen valkoiselle. Valkoinen on peitoväriä, musta tavallista. Lopuksi "kirjoin" ompelukoneella muutaman heinän lehmän suuhun.

Isoin poika tykkää venytellä paidanhihojaan. Äiti taas ei tykkää, että paidanhihat roikkuu, eikä pysy ylhäällä millään. Pahimman trumpettihihaisen uhkasin jo heittää roskiin uimasta lautasilla. Mutta sitten hoksasin, että resoreillahan tuosta vaivasta päästään. Mites se vanha sanonta meneekään, mitä et pysty peittämään, korosta. Joten kun minulla ei ollut sopivanväristä resoria, laitoin tehosteväriset. Ja tehostin lisää tekemällä painatuksen samalla värillä. Nyt on kuulemma räyhäkkä paita. Kettupainatus on kuvagoogletettu 'tribal fox' ja näperretty sitten sabluunaksi.

Samainen poika, 10v, pyysi muodikasta lörppäpipoa. Minä halusin kokeilla Novitan Hanko-lankaa ja ostin sitä kerän, paksua, mutta ei-villaista, joten sopivaa kevätpipoon. Laskin silmukkamäärän päänympäryksen ja tiheyden perusteella ja... sain pipon kolmevuotiaalle... 60s ja viitosen puikot, lankaa kului 61g. En viitsinyt tehdä lörppää, kun kerran saajakin vaihtui matkalla.

Lopuksi vielä mörvelö, kirjoneuleet kun ei edelleenkään sovi mun hipiälleni. Traktorikuvio on Modasta, olisiko ollut numero 6/11. Muuten oma sähel.. sovellus. Keskimmäiselle pojalle.

Rupesin keräämään kuvia tuotoksista sitten edellisen bloggaamisen. Öh, onhan noita. Kaikkia en edes ole kuvannut, noita kypärälakkejakin on lähtenyt maailmalle yhtä monta kuin on kuviin päätynyt ja jotkin housutkin taitavat puuttua. Mutta tässäpä näitä aikaansaannoksia sekalaisessa järjestyksessä.

Kärjestä aloitetut sukat siipalle.

Pipo omasta päästä omaan päähän. Öh?

Pöytäluuttu pellavalangasta, x2.

Röyhelöreunahuivi. Viimeiset kerrokset oli 600 silmukkaa pitkiä, uh.

Kuopuksen kypärämyssy kadonneen tilalle.

Norsupaita keskimmäiselle, Ottobren kaavaa soveltaen.

Housut paidan kaveriksi.

Lauma kypärälakkeja tilkuista.

Ompeluinto on talviunilla. Paktoin sen heräämään yhtä pussukkaa ja muutamaa vetoketjua varten. "Muutama vetoketju" kuulostaa pikkujutulle, mutta monta kertaa siinä ehti kirota ja pistää itseään nuppineulalla sormeen ennen kuin toppahaalarissa oli uusi ketju ja parissa neuleessa myös. Minä en tunne sanaa harsiminen, joten joustavan materiaalin, joustamattoman materiaalin ja vetoketjun liittäminen siististi toisiinsa kirvoittaa painokelvotonta tekstiä. Sitten pitäisi saada vielä koristepoikkileikkaussaumat kohdistettua ja kauluksenreunojen ja selmojen olla tasassa. Yäk. Rikollisille voisi kokeilla rangaistusmuodoksi pakkotyötä vetoketjuvaihtamossa.

No mutta niitä neulomuksia. Pipo kaverille. Kaveri poimi idean netistä ja minä sävelsin.

Toinen valmistunut on neule...ööh..liivi? Selänlämmitin? Mallin nimi on Shalom ja minä neuloin sen Novitan Isoveljestä. Lankaa kului kolme kerää ja pieni jämänöttönen päälle. Puikot taisivat olla 6mm. Nopeasti tämä valmistui. Epäilin jo alussa, että vaatteen muoto ei ehkä ole mun kropalle kovin edullinen ja oikeassa olin... Nooh, ehkä tälle joku käyttäjä löytyy.

Niin, ei siis mitään vauvaneuleita, vaan pipo ja lapaset. Kummipoikani kummipojalle (enkös kuulostakin vanhalle :D) voisi kyllä neuloa vauvaneuleitakin, hmm...

Keskimmäisen piposta tuli siis liian iso, eikä poika muutenkaan tykästynyt siihen. Jotain muuta sitten, mutta korville yltävää. Löytyipä ohje, joka oli helppo ja nopea, muttei kuitenkaan tylsä ja korvatkin peittyvät ilman, että tarvitsi tehdä monimutkaisia työvaiheita korvaläppien aikaansaamiseksi. Mallin nimi on Quynn ja ohje löytyy Ravelrystä.

Ei näytä kummoiselta ilman päätä pipon sisällä. Lanka on Filatura di Crosa Zaraa (76g yhteensä), uuh, miten pehmeää, ei takuulla kutita. Lanka oli aika ohutta, joten tämä on neulottu kaksinkertaisella. Vitosen puikot. Poika tykästyi tähän, vihdoin sopivaan pipoon. Mukavan paksu ja tiivis tästä tulikin, ei pitäisi päätä palella :)

Itselleni neuloin lapaset, mallin nimi on Borough. Lankana on Novitan Puro. Muuten oikein mukavat, napakasti käteen istuvat, mutta minua rassaa nuo värit. (Kuvassa nyt ei näy kuin toinen, en saanut painettua kameran nappia nenälläni, joten toinen käsi on pois kuvasta...) Langassa on kauniita värejä, mutta noihin lapasiin osui sitten piiiiitkä pätkä mustaa. Värit mokomat jäävät hihan alle piiloon. Huoh. Lankaa kului 65g ja magiclooppasin taas molemmat yhtä aikaa 4,5mm pyöröllä.

Tarkoitus oli tehdä keskimmäiselle pojalle pipo. No juu, hyvä pipo, komeat palmikot, syvä, korvaläpällinen malli ja tupsukin oikein. (Piti muuten katsoa netistä, että miten se tupsu tehtiinkään, ei vanha enää muistanut.)

Hyvä pipo, mutta tarttiko siitä tehdä kaksi numeroa liian iso? Minäkö sitä nyt sitten käytän?

Vaihtopakettiin menee vielä tämä laukku. Saajan toiveiden mukaan yritin tehdä, toivottavasti kelpaa. Ompelukonekin piti käyttää hoidossa välillä, mutta sainpa lopulta tämän valmiiksi. On vuoria ja taskua ja kovikehuopaa tönkistämässä kassia kuosiinsa. Harmi, ettei löytynyt solkea olkahihnaa säätämään.

 Joskus tuli kannustettua Tepsiä jääkiekossa. Valmentaja Jursinov huusi pelaajille lisää liikettä kaivatessaan "jalatjalatjalat". Toisinaan huuto kuului "töitätöitätöitä!". Hutera on aasinsilta, mutta minä olen nyt mammalomani lusinut ja palannut töihin.

Blogattavaa olisi, mutta tähän aikaan vuodesta ei ehdi kuvaamaan sen vähäisen valon aikana. Nyt rämmin räntäsateeseen räpsimään (rä-rä-rä) ja vaikka kello näyttää liki puoltapäivää, meni kamerassa silti automaattisalama päälle. Pimeää on.

Osallistun Ravelryssä vaihtoon ja pakettiin menee myös omatekemää. Edellisellä kerralla esittelin pöllöhihat, mutta neuleiden lisäksi ompelin pienen yllätyksen. Tämä ajatus on muhinut mielessä jo useamman vuoden, nyt on ensimmäinen versio vihdoin toteutettu.

Jos jotakuta jäi mietityttämään, niin tämä on ihan vaan uunikinnas... Kaksipuoleista liimakangasta tiheään siksakatun aplikaation apuna, ettei peto uita kieltään keitoksissa.

Isompi aikaansaannos, ainakin ajankäytöllisesti, on villatakki. Malli on nimeltään Driven ja ohje löytyy Ravelrystä. Lankana on suuren maailman suosituin yleislanka, Cascade 220, joka on minustakin maineensa veroinen (=halpaa ja hyvää). Tähän meni 455g lankaa ja neuloin kuutosen puikoilla. Muokkasin mallia hitusen pitemmäksi sekä hihoista että helmasta. Takki tehtiin ylhäältä alas ilman saumoja. Tykkään lopputuloksesta kovasti ja olen jo pitänyt takkia paljon. Vielä kun intoutuisin tekemään toisenkin... Takissa ei ole kiinnitystä, mutta eipä se sitä tarvitsekaan. Yhtenä päivänä pidin hakaneulaa ja sekin toimi. Voi olla, että rakennan reunan alle piiloon napin ja lenksun, tai sitten en. Kuvissa näkyy muuten keskeneräinen hame. Helma on vielä kääntämättä.

Kärppien kaukalosta kuului Reksa Ruotsalaisen aikaan myös huutoja. Vastustajan hyökätessä Reksa huuteli itseään paljon vihreämmälle pakkiparilleen Vesa Ekille "kii vaan, kii vaan, kii vaan...". Pitkään piti tämän tytön miettiä, että miksi konkarin mielestä vastustajan hyökkäys oli "kivaa kivaa kivaa".

Sama virsi taas. Olen näpertänyt, mutta kuvaaminen ja kuvien siirtäminen koneelle ja siitä nettiin on tahmeaa. Pussukoita on lähtenyt maailmalle varmaan kymmenen, eikä kuvia ole mistään. Helmipiiperryksiäkin on postikusti polkenut ympäri Suomea, eikä kuvatodisteita ole niistäkään. Taitaa olla yhdet keskimmäisen riiviön housutkin kuvaamatta (ja pyykkikoneessa). Noo, onneksi olen niin hidas neuloja, että siihen kamerakin ehtii mukaan ;)

Sarjassamme kaikkeen-sitä-ryhtyy: tein örkkimörvelön joutilaista langanjämistä. On mukamas kynäteline, mutta rumahan tuo vain on. Kelpasi silti poikien leikkeihin. Ohjekin tälle oli, Ravelrystä.

Seuraava on kai sitten söpöstelyosastoa. Ehkä minä olen löytämässä sisäisen pikkutyttöni?

Hertta-pipo, johon kului 69g Dropsin Baby Merinoa. Tein pipoon sen seitsemänkymmentä virhettä! Osan korjasin tehdessä, osa naamioituu huomaamattomiksi. Olipahan urakka, 2mm ja 2,5mm puikoilla... Tykkään lopputuloksesta, vaikka se onkin lörpömpi kuin etukäteen ajattelin. Mahtuupahan harvat karvani kyytiin vaikka nutturalla. Kuva on 3veen ottama :)

Toinen neulomus samasta langasta, mutta harmaana, menee pian ravelrykaverilleni. Tehtiin vaihtokauppoja, minä sain huivin ja vastineeksi lähtee hihalliset pöllöjä.

Näihin meni (joo, on niitä kaksi) 65g Baby Merinoa. Neuloin 3mm puikoilla ja molempia samalla kertaa magicloopaten. Eipähän tarvinnut muistella kavennuskohtia. Aloitin tuolta kyynärtaipeesta ja kavensin mutu-tuntumalla. Lopuksi ompelin pikkuiset mustat helmet silmiksi, erottuvat selvemmin pöllöiksi. Virallisen selityksen mukaan silmiä on siksi vain kämmenselän puolella, koska ne painaisivat kämmenpuolella. epävirallisesti voin sanoa, että laiskotti

Toinen räveltämökaveri tarvitsi joululahjaprojektiin Kärppäkankaita. Terästin kankaat painamillani kuvilla.

Ähäkutti, pussukkakuva löytyi!

Varoitus: Huonoja, pimeässä otettu kuvia.

Järjestettiin kylän muksuille halloween-kemut. Omista naskeista kaksi isointa näytti tältä:

Naamaan suttasin kasvomaalia, näkyy olevan riittoisaa tavaraa tuo pari vuotta sitten ostettu setti. Pihinä ja laiskana en alkanut tekemään keskimmäiselle uusia mustia vaatteita sotkeakseni ne sitten kangasvärillä. Ehei, kaivoin kaapista mustat vaatteet ja käänsin ne nurin. Piirsin kalvolle summittaiset luut ja leikkasin sabluunoiksi. Sitten töpöttelin kevyesti valkoista väriä. Kevyesti siksi, ettei väri menisi kankaan läpi asti. Hyvin toimi ja poika voitti parhaan asun palkinnon ;)

Tarjoilupöydässä oli mm. hämähäkkikakkua, hiirenaivoja (popcorneja), hiirenpapanakeksejä (suklaapisarakeksit) ja verijuomaa ("boolia", jossa oli punaista mehua, punaista limpparia ja kumihanskaan jäädytetty kädenmuotoinen jääpala).

Pöytäliinan hämähäkkikuviot painettiin yhdessä lasten kanssa. Lapset auttoivat myös askartelemaan koristeita.

Tähän langasta punottuu kolmiulotteiseen hämähäkinseittiin löytyi helppo ohje netistä.

Leikkejäkin oli, mm. luidenetsintää (karkaileva muoviluuranko) ja käden työntämistä sokkona ällöttäviin aineisiin (helmipuuroa sammakonkutuna, öljyttyjä spagetteja matoina ja perunajauhokiisseliä limana) ja lepakkokorista. Viimeisimpää varten ompelin lepakonmuotoisen hernepussin, jossa herneet ovat vielä suojapussissa lepakon sisässä. Yksi apulaistytöistä ompeli täyttöaukon kiinni.

Hups, meni kokonainen kuukausi ilman blogittelua. Aiheista ei ole ollut puutetta. Takkuaminen johtunee siitä, että netti täällä teknologiakaupungin perukoilla on niin hidas, ettei se houkuta siirtämään kuvia. Nytpä niitä on sitten kertynytkin, kun on ollut näin pitkä tauko... Sekalaisessa järjestyksessä:

Muutamasta kuvasta voisi jotain sanoakin. Lapasia tehdessä käytin magic loop-tekniikkaa, eli neuloin pitkällä pyöröpuikoilla. Sukkapuikoilla neuloessa kun minulla on aina (järjenvastainen) tunne, että puikot tökkää pian silmään. Tuon lisäksi inhoan sitä vaihetta, kun toisesta pitäisi saada samanlainen. Pitäisi kirjoittaa muistiin ja laskea kerroksia, yäk. Niinpä opettelin noilla ruskeilla peukolottomilla tekemään kaksi tumppua samalla kertaa. (Siitä tulikin mieleen, että yhdet lapaset on kuvaamatta...). Alkuhämmennyksen jälkeen homma sujuu hienosti, enää en muuta tapaa käytä!

Koirapololta katkesi panta toissapäivän. Olin juuri edellisenä iltana ajatellut, että olisikohan valjaat kätevämmät. Kun panta katkesi sitten perjantai-iltana ja koiran piti päästä jo lauantaiaamuna hirvimetsälle, niin eipä siinä kauppaankaan ehtinyt. Katsoin ensin lemmikkitarvikenettikauppojen valjaista mallia, sitten kaivoin esiin heijastinliivin, vanhan päiväpeiton (toppauksiksi) ja rikkimenneen repun hihnat solkineen. Lopputulosta ei kuvasta paljon karvojen keskeltä erota, mutta toimiva ja esikuviensa näköinen vimpain niistä tarpeista syntyi.

Muutama pussukka ja silmukkamerkkejä on näiden lisäksi lähtenyt maailmalle kuvaamatta ja kesken on monta hommaa. Oma lukunsa on sitten olleet paikatut polvet, korjatut taskut ja uudelleen ommellut saumat. Paikattua tuli myös yksi untuvatakki, phuuh.

Tuohon rakennustörkyläjän päälle pitää varmaan laittaa joku tarra... Autotallikin on nykyjään valmiimpi kuin kuvassa. Liiteri jää oikealla puiden taa piiloon, samoin mökki yläreunassa. Harmaa tönö ylhäällä on savusauna(n tekele).

Meille saa laatia pihasuunnitelman ja ehdottaa marjapensaille paikkaa :) Alareuna on pohjoisen puolella.

Ommeltu on, mutta ei itselle taaskaan.

Tunika neulojakaverille.

Pitkähihaisia äidille, kolme kipaletta. Pari on kankaanlopuista yhdisteltyjä, hihat yksivärisiä mustia ja vartalokappaleet kuviollisia. Vihreän tuomitsin navettavaatteeksi, kun resori oli vääränvärinen. Vihreä ja pajunkissa ovat Nanson kankaita, kaava Ottobresta muovailtu.

Mekkointoa purin ompelemalla toisen neulojan tyttärelle liivihameen. Kangas on liki kymmenen vuotta marinoitunut. Tein siitä joskus esikoiselle sammarit, mutta loppupätkä odotti tänne asti sopivaa käyttöä. Vinokaitaleen tein itse kukikkaasta (ja yhtä kauan marinoidusta) puuvillasta.  Vinokaitaleen tekemisessä tämmöinen laite on hintansa väärti!

Nepparikiinnitys.

Sitten pussukoita. Possukankaasta yllätyslahjaksi, yksi vetoketjulla ja kaksi nyörillä. Vetoketjullinen RÖH-nöttää hassusti. Kaavana käytin Amy Butlerin kirjasta otettua, mutta se ei ehkä toiminut tässä parhaiten.

Vetoketjullinen oranssin ystävälle, samalla kaavalla kuin yllä, mutta jätin yläreunasta suoran kaitaleen pois.

Ja sitten vielä kolme. Vihreä meni lintuharrastajalle, petroolinvärinen vetoketjullinen saattaa jopa jäädä itselleni.

Esikoinen on nykyisin reipas liikunnanharrastaja ja pyöräilee itse viiden kilometrin päähän pelaamaan sählyä. Matkalla mailaa oli hankala kuljettaa, eikä äitiä huvittanut ommella mailakassia olalle keikahtelemaan. Oli nopeampikin konsti saada maila pysymään mukana.

Kaksi pätkää napinläpikuminauhaa ja kaksi nappia. Jopa kulkee.

Tämä vanhan Burdan kaavasta muokkaillen tehty hame nimittäin.

Kissa ei kestä katsoa...

...koska tämä itselle kesän aikan ommeltujen paitojen kolmikko on niin kurttuinen.

Rypyttömämpi, mutta ei edukseen tämäkään.

Ei sentään enää sitä samaa ikiriittoisaa Marimekkoa, tai saman firman kangasta kyllä, mutta tummansinisenä. Kaula-aukossa rypytystä. Tämän kaava osui kohdilleen, seuraavaan teen vain hiukan isomman kaula-aukon.

Sitten pussukoita neulojatovereille.

Niin ja kauan kaapissa pyörineestä trikootilkusta toppi ja sen jämätilkusta pipo. Tämä oli jotain epäpuuvillaa ja kun sovitin pipoa omaan päähän, tuntui kuin olisi laittanut uimalakin... Sopii ehkäparemmin pienempään päähän :)

Eikun Mesquita- shawl, Moskeija-huivi. Papinmuorille lahjaksi :)

Puolikuunmuotoisen huivin ohje löytyy ilmaiseksi Ravelrystä. TeeTeen Kamenaa meni 53g neljänmillin pitsipuikoilla. Ensimmäinen huivi, jonka olen neulonut.

Siippa oli sorsametsällä ja sillä välin ehti ommella.

Nettituttu kaipasi ompelijaa. Oli löytänyt ullakolta vanhan puolivalmiin mekon ja toivoi siitä kassia. Tarjouduin avuksi ja tämmöinen siitä tuli.

Kassia ei vuoritettu, joten ompelin saumat pussiin.

Lisäksi tein samasta mekosta vielä vetoketjupussukan mustalla vuorilla.

Toinen pussukka ja silmukkamerkit menevät myös nettitutulle.

Sain pinon vanhoja pussilakanoita ja silppusin ne pikku-ukkojen lakanoiksi. Yhdestä pussilakanasta saa pienen pussilakanan, tyynyliinan ja kaksi aluslakanaa.

Saumurin rullapäärmeellä on helppoa ja nopeaa ommella lakanoita, harmi ettei ollu täsmälleen oikeanväristä lankaa.

Tuotekehittelyssä on kirjanmerkki, joka ei menisi hukkaan...

...kuten mukava tuntu, helppo käsiteltävyys ja... riittoisuus? Siltä ainakin tuntui, kun ompelin pyynnöstä Marimekon pallotrikoota. Kankaasta toivottiin nuorelle tunikaa.

"Tätä jäi vielä, tehdäänkö muutakin?" Aikuiselle pitkähihainen.

"Tätä ois kyllä vieläkin..." No toppi.

Ja vähän vielä...

Toisesta palasta saman firman kangasta syntyi myöskin tunika. tarvinneeko mainita, että kangasta jäi vielä...

Helteiden aikaan tehdylle moottorisahapaidalle tuli leikattua oranssi kaksoisolento, mutta en saanut aikaiseksi ommeltua ja alkoi näyttää, ettei hellepaidalle niin tarvetta olekaan. Leikkasin kankaan rippeistä hihatkin, niin käyttöä on syksymmälläkin.

Sisko sai jo aikaa sitten kuninkaallisen kuvan T-paitaansa.

Menen jatkamaan trikoon parissa.